Tervonen testaa: Matinkylän Kuningas

Ruokabloggaus. Why fucking not? Vanhana matinkyläläisenä nostan ylös kyseisen paikkakunnan kulttuuria. Matinkylän nykytilanne on seuraava: ostarille on noussut uusi pizzeria nimeltä Matinkylän Kuningas. Menevä nimi vai mitä? Pitihän tämä, jo nyt paikallisten nimeämä, Kunkku, testata. Otin oikein ystävän mukaan ruokakriitikoksi. Tervonen käyttää tästä lähtien blogikirjoituksissaan ystävien oikeiden nimien sijaan street fighter -nimiä. Joten.. tänään seurassani oli JJ Ironcock aka Manskun Nyrkki.

Matinkylän Kuninkaan graafisen ilmeen ilotulitusta

Joulun tuntumassa, vanhan Makuunin tiloihin, avattu Matinkylän Kuningas tuli yllärinä. Viikoittain siellä päin kulkevana odotin liiketilaan kampaamoa. Luulen, että ne kampaamoa rakentaneet remppamiehetkin odottivat. Tila oli pitkään ruskeiden papereiden verhoamana ja nyt siinä on pizzeria. Mitä vittua? Voisin vaikka vannoa, että siinä ikkunassa luki: tähän tulee kampaamo. Ostarilla on jo kehno pizzeria-Indiana, miksi siis avata viereen toinen? Ja kun Matinkylässä on vain yksi hilipippuri, Matinkylän jäähallin kupeessa, kukkakaupan kanssa samassa rakennuksessa sijaitseva legendaarinen Chilipepper, jonka terassilla Tervonen kerran uhoi viettävänsä eläkepäivänsä. Ai että.. siihen pizzeriaan liittyy monia tarinoita - ja krapuloita. Kerrankin.. ööö.. Ei nyt. Ensi kerralla lisää aiheesta.

Kuningas Pizzat napakasti nimettyinä

Astuimme JJ Ironcockin kanssa uuteen kampaam.. pizzeriaan ja päätimme repäistä oikein kunnolla. Tilasimme molemmat listalta pizzat (kebabin, falafelin yms. vaihtoehtojen sijaan) ja tässä ovat huomiot. Käytimme omaa rahaa, koska vieläkään ei ole herunut bloggaajan sponsseja.

Palvelu rullasi hyvin. Heitimme small talkia ulkomaalaistaustaisen kassahenkilön kanssa. Uusi mesta, niin on helppo murtaa jää kysymällä esimerkiksi: koska olivat avanneet? Tai vaikka mainita, että onpa kylmiä ilmoja pidellyt.

Tervosella on yleensä vaikeuksia päättää pizza, joten valinnaksi muodostui hätäisesti perus: Quattro Stagioni. JJ Ironcock tilasi Tulisen pizzan. Kassahenkilö ei tiennyt tuotteiden numeroita (keittiötä varten), joten niitä siinä hetki ihmeteltiin. Samoin JJ:n erikoistilaus sipulin vaihtamisesta herkkusieniin aiheutti pientä paperityötä. JJ ei syö sipulia.

Istahdettiin oikein omaan pöytään, koska tilaa oli. Paikka oli siistissä kunnossa. Melkeinpä liiankin kliininen ja kolkko. Neljän hengen pöytiä löytyi kahdeksan ja silti pizzeria ammotti tyhjyyttään. Onkohan ravintola laajentumassa yökerhoksi hamassa tulevaisuudessa? Vai tulisiko keskelle pizzeriaa bilispöytä? Tai strippitanko? Tai sitten ne helvetin parturituolit, niinkuin ruskeassa paperiseinässä luvattiin.

Alkupalasalaatti kuului hintaan, joten miksi ei. Löytyi raasteita ja kurkkua sekä tomaattia. Etikkaisia kaikki, eikä mitään kastikkeita ollut erikseen. Maustehyllystä löytyi perinteiset ketsupit ja tabascot. Niihin Tervonen ei kajoa.

Pizza tuli n. vartissa nenän eteen. Oreganoa ei ollut maustehyllyssä, joten pyysimme sitä erikseen. Herrasmiestarjoilija toi sitä meille keittiöstä vähintään kahden kilon purkissa, johon tokaisin: Matinkylän Kuningas. Sain samantien hymyä, arvostusta, selkään taputuksen ja hyvän frendin maineen. Muita one-linereitä olisi voinut myös olla: tukustako asti sen hait, itsekö jauhoit tai onko sulla resepti tuohon?

Kiekot syötiin mukisematta, mutta mitään wau-elämystä emme kokeneet. Raaka-aineet eivät olleet lainkaan tuoreita, mutta eiväthän ne koskaan tämän genren pizzerioissa ole. Quattro Stagionen kinkusta jäi jauhoinen maku suuhun, joka pudotti pisteet Tervosen osalta. JJ Irocock tykkäsi omasta kiekostaan, mutta piti sitä hieman vetisenä. Ja tulisuus ei ollut sieltä tulisimmasta päästä. Eli tsili-diggarit; kannattaa pyytää kunnolla tsiliä. Ystävällinen palvelu ja hulluus pystyttää uusi pizzeria Matinkylän ostarille (kampaamoon) nosti kuitenkin paikan pointseja.

Yllä: Tulinen pizza, alla: Quattro Stagioni

Loppuanalyysi: luulisin, että seuraavan kerran Tervonen astuu paikkaan tuhdissa humalassa. Sellaisessa humalassa, ettei löydä siihen parempaan paikkaan nimeltä: Chilipepper. Ja Tervonen humalassa Matinkylässä on jo ilmestys itsessään.

Vertailun vuoksi: Linnakoskenkadulla sijaiseva Linko on jo Tervosen mielestä maailman paras pizzeria, joten rima on korkealla näissä arvioissa.

EDIT: tätä kirjoittaessa olo on oikein hyvä. Ei ruokamyrkytyksen tai ällötyksen oireita. Annan siis hyväksynnän tälle uudelle Matinkylän tulokkaalle.

Tervonen testaa: Joulukuun levyt

Tuli taas fiilisteltyä kuukauden aikana paria levyä yli muiden. Toinen on uusi julkaisu ja toinen pari vuotta vanha. Tässä Tervosen joulukuun levytärpit:

Frenzal Rhomb - Smoko at the pet food factory
Australiasta maailman tietoisuuteen vuonna '92 pompannut punk-yhtye, Frenzal Rhomb, jäi aikoinaan Tervoselta hieman sivuun. Fat Wreckin kokoelmista tutut kappaleet ja meininki on toki aina ollut kohdillaan, mutta yhtye ei koskaan noussut esiin kaiken muun lajityypin tarjonnan seasta. Ehkä yhtye oli hieman viiden pennin Propagandhi. Mutta nyt tapahtuu. Vuonna 2011 julkaistu Smoko at the pet food factory osuu ja kolahtaa. Lyhyitä ja nopeita punk rock -ralleja sisältävä levy kestää useamman kuuntelukerran ja itseasiassa paranee joka kierroksella. Kuten Rancidin uusimmassa, Frenzal Rhomb:kaan ei yritä uudistaa genreä, vaan tekee kaiken niinkuin ennenkin. Ja sehän kelpaa tällaiselle ysäripunkkia suurkuluttavalle rentulle. Levy on äänitetty Blasting roomissa, Coloradossa, joten soundimaailma on lajityypin nykystandardien mukaista. Sanoituksissa ei olla liian vakavia - Australian poikien huumori naurattaa paikka paikoin. BPM:iä ei säästellä, vaan nyt mennään ja lujaa. Tämän näkemistä livenä tulen odottamaan erityisen paljon ensi kevään Groezrockissa, Belgiassa.

Frenzal Rhomb - Bird Attack

Weezer - Everything will be alright in the end
Missä olit, kun kuulit tämän biisin? Tervonen ainakin jäpösteli ala-asteella, kun Weezerin kuuluisin musiikkivideo alkoi pyörimään Music Televisionilla. Jonneille tiedoksi, jotka eivät muista/tiedä: Music television oli 80- ja 90-luvulla nuorten tärkein kanava, josta pystyi löytämään uusia bändeja ja katsella oikeasti musiikkivideoita. Silloin rock-musiikki kukoisti, eikä ollut tietoakaan 16 and pregnantista tai tosi-TV:stä ylipäätänsäkään. Se oli sitä aikaa, kun videonauhurissa oli valmiina oma VHS-kasetti, johon oli tarkoitus nauhoittaa parhaat musiikkivideot. Rec + pause valmiudessa odoteltiin seuraavan videon alkamista. Josko nyt saisin sen kauan odotetun videon talteen? Tähän aikakauteen kuului yhtye nimeltä Weezer ja tämän takia Tervosella on suhde kyseiseen bändiin.

Everything will be alright in the end on Weezerin yhdeksäs studioalbumi. Weezer on kohdannut urallaan niin monia käänteitä ja epäonnistumisia, että oli ilo kuulla pitkästä aikaan uutta Weezer-levyä, joka herätti muistoja MTV:n kulta-ajoista. Eihän tämä levy Blue albumin veroinen ole, eikä näitä tule vertaillakaan, mutta saman henkistä genren elvyttämisen toivoa se herättää. Tämän(kin) kertainen Tervonen testaa -osio oli nostalgiankapuinen, mutta ehkä sellainen tyyppi Tervonen on.

Weezer - Futurescope trilogy 

Tervonen testaa: Lumu -valotusmittari

Kuvaajan tärkeimmät frendit ovat kamera-assari ja valaisija. Kuvaajan tärkein työkalu on valotusmittari... ja joskus myös korvatulpat. Valotusmittareita on joka lähtöön ja nyt niitä saa jopa älypuhelimeen.

Lumu oli vuonna 2013 aloitettu Kickstarter-projekti, jonka tarkoituksena oli tuoda valotusmittari iOS- ja Android -puhelimiin. Takana on slovenialainen ryhmä kuvaajia, insinöörejä ja kuvauksen harrastajia. Rahoitus saatiin kasaan, tuote valmistui ja nyt sitä saa tilattua Lumun nettikaupasta. Tervonen tottakai klikkasi tilaa-nappia ja testaa mielellään Lumun. Tervonen osti tämänkin tuotteen omalla rahallaan, joten sponsorit kuulolla, Tervoselle saa lähettää roinaa ja vimpaimia testattavaksi. Yhteystiedot löytyvät täältä.

Lumu saapui ovelle DHL:n lähetin mukana ennätysajassa. Tilasin Lumun maanantaina klo 15  ja paketti saapui keskiviikkona klo 12.30. Vikkelää toimintaa siis.

Lumu saapui nätissä peltilaatikossa. Laatikko sisälsi itse mittarin lisäksi nahkakotelon ja kaulahihnan. Valotusmittari kiinnitetään puhelimen 3.5mm kuulokepistokkeeseen. Lumu toimii omalla sovelluksellaan, joka on ladattavissa AppStoresta. Vaihtoehtoina ovat: Lumu Photo, Lumu Video ja Lumu Pinhole. Itse, liikkuvan kuvan ammattilaisena, asensin ainoastaan Lumu Videon.

Monelle herää tässä vaiheessa kysymys: onko mittari tarkka ja vastaako se standardeja? Kollegani testasi Lumua rinta rinnan Sekonicin mittarin kanssa, eikä kuulemma heittoa ollut juurikaan. Internetin veijarit ovat myös testailleet Lumua hyvin kokemuksin ja on se uskottava: Lumu antaa samat lukemat kuin ammattilaismittarit, vaikka jossain still-kuvaaja -blogissa on moitittu, että pientä alivalotusta Lumu paikkapaikoin suosii. Sovelluksessa pystyy kalibroimaan mittarin, mutta siihen ei Tervosen skillit riitä - ainakaan vielä.

Kyllä Lumun kelpaa roikkua.

Laite on oikein näppärän kokoinen eikä vaadi pattereita. Lumu-sovelluksen käyttö on helppoa ja vaivatonta. Ainoa miinus siitä, ettei frame ratea voi muuttaa portaattomasti. Sovellus tarjoaa valmiita nopeuksia, joita voi valita pyyhkäisemällä sen sijaan, että oman haluamansa luvun voisi syöttää omaan kenttäänsä. Saa pyyhkiä aikalailla päästäkseen 25 fps:stä 100 fps:ään.. Huh! Sovelluksessa voi määrittää frame raten, suljinajan ja ISO-luvun. Myös ND-filttereille on oma säätimensä.

Lumu Video -näkymä.

Yleisesti ottaen Lumu on varsin mukava yllätys. Varsinaista kenttäkokemusta ei vielä tätä kirjoittaessa ole, mutta sitäkin innokkaampana odotan kuvauksia Lumun kanssa. Laite kulkee mukavasti mukana pienen kokonsa nähden. Käyttäjäkokemukset webissä kertovat, ettei Lumu kytkeydy puhelimiin, joissa on erikoiskuoret. Stereoplugi on ilmeisesti nafti erikoiskuorien kanssa. Tervosen slim-kuorella suojattuun iPhoneen Lumu upposi kuin puujalkavitsi merirosvoon (tässä oli aluksi härski vitsi, mutta poistin sen).

Lumua saa joko mustana tai hopeisena.

Protip: jos haluaa varjella Lumua kolhuilta, voi nahkakotelon kiinnittää roikkumaan kaulahihnasta.

Hinta: 149 €, ilmaiset postikulut.

Arvio: Hyvä peli! Kunhan vielä päivittävät ja kehittävät sovellusta.

Onks appeja? - kuvien siirtelyä

Kun Apple toi Air Drop-ominaisuuden iLaitteiden välille, unohti se täysin tietokoneen käyttäjät. Vasta iOS8:ssa ja uusimmassa OSX:ssa, Yosemitessa, oli mahdollisuus tiedostojen siirtämiseen laitteelta toiselle, Air Dropin avulla. Moni ei ole kuitenkaan asentanut iOS8:aa, eikä Yosemitea, eikä moni omista Maccia, joten kerron miten homma hoituu kätevimmin.

ImageTransfer on ilmaisohjelma, jolla voi siirtää kuvia ja videoita puhelimesta tietokoneelle, ja toisinpäin. Sovellus toimii myös tablettien ja puhelinten välillä. Laitteiden täytyy olla samassa wi-fi -verkossa. Prosessi tapahtuu taustalla, joten voit jatkaa muita puuhia samaan aikaan. Tietokoneen päässä avataan internet-selain, johon syötetään sovelluksen luoma IP-osoite. 

Kuvien ja videoiden määrälle ei ole rajoituksia. Ohjelma pakkaa puhelimesta lähtevät tiedostot ZIP-tiedostoksi, joka siirtyy lopulta tietokoneelle.

Selain-näkymä.

Mobiili-näkymä.

Pro tip: selaimeen kirjoitettu IP-osoite kannattaa tallentaa suosikkeihin, sillä osoite ei muutu. Eli aina kun siirrät kuvia, avaat suosikeista tutun sivun - ilman IP-osoitteen näpyttelemistä.

Focus Pulling Tips 10

Jakso 10 - "Prop Tips"

Versioinfo: YouTube, HD, iphone, star wars props

Vuosi saatu pian päätökseen, joten on aika myös sulkea Focus Pulling Tips talviunille. Terävöittäjät ja muut elokuvatyöntekijätkin tarvitsevat lomaa. Kymmenen jaksoa plakkarissa. Pitäkää tätä vaikka sitten juhlajaksona.

Tämänkertainen jakso ei vaadi sen enempiä pohjustuksia. Ehkä tämä oli nyt tässä? ;) Kiitos kaikille katsojille tästä vuodesta.

Kanahkan parhaat musavideot

Kanahka bros. parhaassa iässä

Tuli itseopiskeltua ja harjoiteltua kuvaamista sekä leikkaamista Kanahka-sketsisarjan parissa. Teimme aluperin sarjaa pelkästään kavereille ja sukulaisille. Hommaan tuli kuitenkin lisäintoa, kun sarja levisi netissä ja katsojat olivatkin yhtäkkiä tuntemattomia. Sarjaa tehtiin kaksi kautta vuosina 2005-2007. Sketsien lisäksi teimme myös lyhyitä musiikkivideoita, koska halusimme parodioida erilaisia musagenrejä... mikä on genre?

Toisen kauden kuvauksissa

Tässä muutama Kanahkan musiikkivideo fillistelyn vuoksi. Minulta löytyy vielä kakkoskauden DVD:eitä, jos jotakuta kiinnostaa hankkia joululahjoja pukinkonttiin. Eka kausi on loppuunmyyty. Yhteydenotot info-sivun kautta... tai kadulla. Baarikin ok, mutta tarjoa eka se drinkki.

Sirppi - Siskot, veljet ja Marx


Tommy Dash - The Hills Have eyes


DDR - Naturlich


Simple Charlotte - Good Plan


Ghettogethers - Reclaim The Streets


Tästä blogitekstistä löytyy piiloitettuna Kanahka-sketsi. Mistä on kyse? Oikein tai parhaiten vastanneiden kesken arvotaan Kanahka Toinen -DVD eli kakkoskauden DVD-julkaisu. Vastaukset alas kommentti-kenttään, jos uskallatte. Tai sitten siellä baaritiskillä... Brp!

Tervonen testaa: Juustopäät - demo (1994)

Vai rakastuiko se tyttö sittenkin punk-Kariin?

Nyt, kun lo-fi on muodissa ja hipsterit keräilevät C-kasetteja, ja syntyy Tehosekoitinta imitoivia bändejä kuten Pää kii!, Teksti-TV 666 ja Erakossa, niin on aika nostaa esiin jotain alkuperäistä siltä aikakaudelta. Sain käsiini harvinaisuuden: Juustopäiden vuonna 1994 julkaistun demon.

C-kasetti sisältää 3 biisiä: Kun tyttö rakastui punkkariin, Elämän paloja ja Kylmä tuuli. Tällä kasetilla Juustarit saivat levydiilin - pojat olivat silloin n. 16-vuotiaita.

Tervoseltahan löytyy kasettidekki, joten tämän kuunteleminen hoitui yhtä kivuttomasti, kuin Spotifyn avaaminen. Luukku auki, kasetti sisään. Tämä toimenpide herättäisi isoja tunteita ja kysymyksiä nykynuorisossa. "Lol! Yolo, mitä vit sä just teit?" tai "tsekkaa tuon äijän ämppäriä! Hullun kokoinen ämppäri."

Kuuluu mekaaninen naksahdus ja nauha alkaa pyörimään. Kauittimista kuuluu kohinaa ja pian tuttu riffi pärähtää korville - Juustopääthän ne siellä. Tämä on musiikin kuuntelua konkreettisimmillaan (heti vinyylin jälkeen). Jumalauta, ne jätkät on taittanut omilla kätösillään nämä levynkannet.

Itse demon sisältö aiheutti lähinnä hämmennystä, kuinka hyviä jätkät olivat soittamaan 1994. Stemmat ja yhteensoitto pelasivat ja muutama ysäri skedepunk-koukkukin sieltä löytyi. Kasetti oli mitoitettu juuri kolmelle biisille sopivaksi, eli puoli päättyi samantien viimeisen biisin jälkeen. Sitten vain kasetin kääntäminen ja uusiksi. On näissä kaseteissa jotain omalaatuista ja viehättävää.

Kasetit tekevät hitaasti comebackia. UG-bändeille kasetin julkaisu on jopa kikkailua päästä esille. On huhuttu, että mm. Rancid olisi julkaisemassa C-kasettia uudesta levystään. Saa nähdä... Suomen kasettiskeneä hallitsee Skeletor Tapes, joka on tuttu laadukkaista julkaisuistaan.

Onko sinulla vielä dekki tallella? Näytä dekkisi! Show your deck! Kuvat kommenttikenttään tai porntubeen.

Onks appeja? - 3D-kuvaus

Tämänkertaisessa Onks appeja? -osiossa ihmetellään uusia innovaatioita 3D-kuvauksen parissa.

Seenellä voi ottaa kolmiulotteisia kuvia. Tekniikka ei perustu 3D-laseihin vaan 3D-mallinnukseen. Homma toimii seuraavasti: paina laukaisunappia ja liikuta puhelinta hitaasti sivuttain. Sovellus skannaa kohteen ja tekee kuvasta 3D-mallin. Tämän jälkeen kolmiuloitteista kuvaa voi ihailla Seene-sovelluksessa. Kuvassa ei saa olla lasia tai muuta sovellukselle vaikeasti analysoitavaa epätarkkaa materiaalia. Paras lopputulos tulee muutenkin runsaassa valossa, joka pätee myös muuhunkin mobiilikuvaamiseen. Tervonen sanoo: ihan kiva, mutta kuva olisi kiva jakaa (muualle kuin Seeneen) interaktiivisena tiedostona. Nyt jos kuvan jakaa esim. Twitteriin, siitä tehdään GIF-animaatio tai video-tiedosto, eikä sitä pysty kääntelemään itse. Tässä oma käänneltävä testikuvani Seene-tililläni (plz subscribe and share), ja tässä sama kuva giffinä:

Onpas lompakko läskinä lukuisista blogi-sponsseista

Pro tip : Seene-kuvan voi tallentaa videoksi kameran rullaan, josta sen voi lähettää mihin haluaa. Kokeile tehdä omakuva todella läheltä, säädä syväterävyys kohdilleen niin saat melko jännän tuotoksen. Tällainen tuli (plz come to Brazil!).

Markkinoilla on myös muitakin 3D-kamera -appeja, kuten 3D Camera, mutta siihen tarvitaan 3D-lasit. Tervonen ei käytä laseja.

Loppukevennykseksi, 3D-ähkyn jälkeen, hieman pitkällä valotusajalla kikkailua. Sovellus nimeltä Penki.

Tervonen testaa: Marraskuun levyt

Uusia levyjä tuli viime kuussa melko paljon. Osaa olin odottanut jo pitkään ja osa pamahti täysin yllärinä. Löytyi myös minulle uusia, vanhoja julkaisuja. Tässä Tervosen marraskuun levytärpit:

Kovat vetäisyt:

Jarspis - Jarspis's Allstars
Tämä riihimäkeläis-hyvinkääläinen yhtye pamahti Tervosen korviin täysin tyhjistä. Olimme Lame Duckin kanssa keikalla Tampereella ja Jarspis alkoi soimaan PA:sta meidän vedon jälkeen. Oli pakko kysyä DJ:ltä, mitä helvettiä tämä on. Puhelaulua, skedepunk-riffeja ja melo-HC:tä yhdistelevä punkki kuulosti siltä kuin Paleface ja Abduktio olisivat tehneet yhteisen biisin. Napakat sanoitukset ja erilaisuus laulussa (nykyään on niin paljon tusina harkkoree tarjolla) tekivät Tervoseen vaikutuksen. Pitkäsoitolla 10 biisiä, joista parhaita: Suo, kuokka ja keskiluokka, Haistakaa paska ja Toisis.

Jarspis - Suo, kuokka ja keskiluokka

Rancid - ..Honor Is All We Know
Vanha kunnon Ränsid! Hitto nämäkin jätkät alkavat olla vanhoja. Rancidin parhaita levyjä ovat ..And Out Come The Wolves ja Let's Go!. Diskografiaan mahtuu paljon kaikenlaista, mutta tämä uusin pitkäsoitto piristi jälleen. 14 biisiä tuntuu hieman pitkältä, mutta joukosta riittää materiaalia löytämään omat suosikit. Pyörää ei keksitä uusiksi. Samaa tuttua Rancidia tämä edelleen on ja samalla tavalla Tervosen tekee mieli olutta tätä kuunnellessa.

Rancid - Collision Course 

Pettymykset:

Foo Fighters - Sonic Highways
Dave Grohl ja kumppanit ovat mielestäni kaukana kultavuosistaan. The Color And The Shape ja One By One olivat kovinta Foo Fightersiä ikinä, mutta niiden jälkeen bändi on vain lähinnä coveroinut itseään. Tämäkin albumi jää paria hyvää yritystä lukuunottamatta heikoksi esitykseksi. Aikuisrokki ei vain innosta Tervosta.

Tämä innostaa.

Lagwagon - Hang
Voi Lagwagon, minkä teit. Tai et tehnyt... Odotin tältä levyltä paljon. Pienen teaser-pätkän kuultuani odotin tarttuvia melodioita ja vihaisia kitaroita. Kuuntelin levyn, mitään ei jäänyt mieleen. Levyn nimen mukaisesti jojoon ei kuitenkaan tarvitse itseään vetää tämän levyn heikkouden takia. Ei se niin huono ole. Lagwagon ei vai tarjoa tällä kertaa mitään uutta ja mielenkiintoista.

Tässä vanhaa hyvää Lagwagonia

Hockey highlights

Seuraan jääkiekkoa nykyään aika harvoin. MM-kisat kuuluvat toki perinteisiin, tunnelmallisessa kisakatsomossa, ystävien parissa. Lätkää tuli pelattua joukkueessa 13-14 vuotta ja nykyäänkin talviharrastuksiin kuuluu pipolätkä. Lämmittää mieltä aina silloin tällöin nähdä hienoja suorituksia nuorisojääkiekossa. Kyllä meillä osataan valmentaa ja lahjakkaita yksilöitä kuoriutuu esiin jatkuvasti.

Katsoin tällaisen vetäisyn ja aloin fiilistelemään omaa kiekkouraani:


Tässä Tervosen (pelinumero: 20) tyylinäyte vuodelta 2001:

Musiikki: Lame Duck

Focus Pulling Tips 09

Jakso 9 - "What is focus pulling?"

Versioinfo: YouTube, HD, iphone, GoPro, tabletop

Moni on kysynyt setissä ja vapaa-ajalla: "mitä helvettiä sä teet?" Kieltämättä remote follow focus kädessä setissä pyöriminen ja piiloittelu näyttää epäilyttävältä monelle. Focus puller aka terävöittäjä, ykkös assari, on mysteeri myös monelle elokuvatyöntekijälle. Eräskin rakas kollegani rohkaistui ja kysyi kuvauksissa: "mitä sä teet?", kun näki minut istumassa kyyryssä ja tihrustamassa on-board -monitoriin apple boxin päällä. Vastasin: "Olen pilkillä."

Briiffasin kyllä paskan vitsini jälkeen, mistä oikeasti oli kysymys. Selvisi, ettei moni muukaan tiennyt tästä osa-alueesta mitään. Tässä videossa selvitetään perusteet minuutissa.

Syventäviä opetusvideoita odotellessa.

Tervonen testaa: Jabra Solemate -kaiutin

Pitkään palvellut Creative Anywhere II -matkakauittimeni alkoi käydä kömpelöksi piuhoineen ja isoine kokoineen. Oli aika siirtyä Bluetooth-maailmaan ja heittää hyvästi kaapeleille ja muille napanuorille.

Löysin Verkkokauppa.comista (Mainos! massit mulle tästä, blog whore, hashtag) mielenkiintoisen tuotteen - tossun muotoisen pikkukaiuttimen nimeltään Jabra Solemate. (Heh, heh, sanaleikki)

    


Mietteitä:
Pieni, mutta tehokas retkikaiutin. Sisätiloissa äänenvoimmakkuutta riittää naapureiden ärsyttämiseen ja toimii parhaiten esim. rannalla tai puistopiknikillä. Suojapussista on hyötyä pölyisissä tai märissä paikoissa. Akku kestää yllättävän pitkään - 10 tunnin luokkaa.

Erittäin helppo käyttää. Ainoa ärsyttävä piirre on laitteen ääni-info. Eli laite sanoo möreällä miesäänellä mm. akun tilan sitä kysyttäessä. Myös bluetooth-parittaminen kuulostaa aikamoisilta bileiltä - taustalla soi hip-hop -biitti ja miesääni antaa ohjeet suullisesti laitteen kytkemiseen. Onneksi tämä täytyy tehdä vain kerran per kytkettävä laite. Äänenlaatu on yllättävän hyvä noinkin pieneen pakettiin nähden.

Puhelimesta musiikkia soittavan kannattaa huomioida se, että Jabra toimii myös handsfree-kaiuttimena. Eli puhelimeen voi vastata ja puhua Jabrasta käsin.

Ja jos käyttäjällä ei ole Bluetooth-laitetta, voi Jabran kytkeä äänilaitteeseen kengänpohjassa mukana tulevalla "kengännauhalla" - 3,5mm stereokaapelilla. Jabra on täyttä laatua ja silkkaa hulluutta.

Hinta: 

Verkkiksessä 129,90 €

Pro tip:

Kuvassa näkyvä jousihaka on Tervosen oma lisäys. Sillä saa kaiuttimen vaikka repusta roikkumaan.

Arvio:

Hyvä peli!

Onks appeja? - TOP 5 Jailbreak-sovellukset

Onks appeja? -osio starttaa TOP-listalla. Töölön grillillä suosikkihampurilaiseni on nimeltään Top 25, mutta tällä kertaa listaan TOP 5 parhaimmat Cydia -tweakit. Seuraavat kikat toimivat vasta, kun Applen kahleet on murrettu puhelimesta. iPhone täytyy siis jailbreakata ennen kuin kyseiset sovellukset toimivat puhelimessasi. Applen mukaan puhelimesta lähtee jailbreakkaamalla takuu, vaikka kyseessä on vain käyttöjärjestelmän muokkaamista. Eli jos puhelimeen tulee jotain vikaa, se pitää palauttaa alkuperäiseen käyttöjärjestelmään iTunesissa ennen huoltoon viemistä. Homma toimii siis omalla vastuulla.

En perehdy jailbreakkaamiseen sen kummemmin, mutta suosittelen sitä suuresti - ohjeet löytyvät netistä. Mene nettiin. Itse jailbreakkasin puhelimeni, koska tykkään muokata puhelimeni ominaisuuksia ja ulkonäköä. Loppujen lopuksihan puhelin on minun omaisuutta. Ja jos Apple ei siihen anna lupaa, niin sitten täytyy jailbreakata.

TOP 5 Jailbreak-sovellukset:

1. Swipe Selection
Apuohjelma kursorin liikuttamiseen liu'uttamalla sormea näppäimistön päällä. Hemmetin kätevä ja paras twiikki koskaan. Ihme, ettei Apple ole jo laittanut tätä puhelimiinsa vakiona.

2. Browser Changer
Tällä twiikillä voi määrittää oletusselaimeksi minkä tahansa muun selaimen Safarin sijaan. Browser Changerilla voi määrittää myös oletuskartaksi Google Mapsin perus Maps-sovelluksen sijaan. Asennuksen jälkeen määrittämäsi selaimet ja Google Maps aukeavat mistä tahansa ohjelmasta.

3. CCControls
Control centerin kustomointiin. Runsaasti lisäpainikkeita valittavissa. Alla olevassa kuvassa oma set-uppini. Mm. oman yhteyspisteen luominen onnistuu nopeasti Control centeristä. Myös nappuloiden graafista ilmettä voi muokata ohjelmasta käsin.

Painikkeet on/off: mobiilidata, 4G, lentokonetila, bluetooth, sijaintipalvelut,
WI-FI, oma yhteyspiste, näytön kääntymisen lukitus, puhelimen reboot, älä häiritse -tila

4. Five Icon Dock
Nimensä mukaisesti tämä twiikki antaa mahdollisuuden lisätä viidennen ikonin dockiin. On myös olemassa Six icon dock, mutta sitten ruutu alkaakin olla jo melko tukossa. Seven icon dock voisi olla jo aika sekopäinen. Kahdeksan..? Haen takkini.

5. SwitchSpring
iPhonessa on ollut moniajo jo pitkään ja teoriassa taustalla auki olevien ohjelmien ei pitäisi syödä akkua tai muistia. Jotkut ohjelmat kuitenkin tekevät niin, joten niitä kannattaa sammutella välillä. Mutta mitä jos ohjelmia on auki kymmenkunta? Ohjelmien yksittäinen sammuttelu on työlästä. SwitchSpringillä saa suljettua kaikki ohjelmat yhdellä näpäytyksellä. Twiikki mahdollistaa myös springboardin (valikkonäkymän) nopean uudelleenkäynnistyksen.

Tähän näkymään pääsee pyyhkäisemällä ylös työpöydän kuvan ohjelmien vaihtajassa.

Heikki Kinnusen sanoin:: "Ja ei muuta kuin jailbrekkaamaan..." Lisää reseptejä mobiiliaplikaatioiden ihmeelliseen maailmaan teksti-TV:n sivulla 777.

Tervonen testaa: NES30 -peliohjaimet

Johdanto:
Tuli taas pitkästä aikaan löydettyä emulaattorit  ja innostuttua niistä - hetkeksi. Näppäimistöllä pelaamisessa ei ole sitä oikeaa tuntumaa, joten pelaaminen jää vain hetken huumaksi. Ryhdyin tutkimaan asiaa, voisiko asialle tehdä jotain ja törmäsin NES30-peliohjaimiin. Tuli ennenaikainen joulu. Jumalauta!!!

Tutkin hieman speksejä ja positiiviselta kuulostavia käyttäjäkokemuksia ja päätin tilata kaksi ohjainta samantien. Nintendo-ilta kavereiden kanssa lähti suunnitteluun ja alkoi armoton säätäminen. Tässä siis tutoriaali niille, jotka haluavat takaisin 90-luvulle Marion ja Luigin, sekä muiden japanilaisten älyvapaiden hahmojen pariin.

NES30 ennen avaamista.

Tarkoituksena oli löytää peliohjain, joka kattaisi myös muitakin emulaattoreita ja pelialustoja, kuin vain kasibittistä Nintendoa. NES30 osui silmään. Siinä on kasibittisen ohjaimen klassinen ulkonäkö, mutta Super Nintendon näppäinasettelu. Myös bluetooth-yhteys oli kriteerinä, koska halusin emulaattorit toimimaan myös jailbreakatulla iPadillani.

Kuin vanhan tutun tapaisi.

Asennus Mac-tietokoneeseen:
Käytän Mac-tietokonetta, joten asensin koneelleni OpenEmu -emulaattorin. Se oli emulaattorivertailussa monipuolisin ja graafisesti selkein. Väittäisin myös, että helppokäyttöisin. Pelit asentuivat helposti drag and drop -menetelmällä. Pelitiedostoja eli ROM:eja löytyy monestakin paikkaa, mutta itse pidän eniten saitista: Emuparadise.

NES30-ohjaimet saapuivat postiin. Kotiin tultua tunnelma oli niin huikea, etten ottanut edes kenkiä tai takkia pois päältäni, vaan kiirehdin suoraan testaamaan. Oli vähän nälkäkin ja kusihätä, mutta en ehtinyt niihin puuhiin. Ohjaimet oli saatava käyttöön ja pakko päästä kokeilemaan Contraa (aka Probotector).

Simulaatio siitä, kuinka pannareissa Tervonen oli.

Ohjaimet paritettiin Bluetoothilla Macin kanssa painamalla pohjassa start + B (mode 2). Kakkos-ohjain: start + B + R. Mac tunnisti ohjaimet ulkoisena näppäimistönä, joten seuraava vaihe oli määrittää ohjaimet OpenEmussa. Nätin käyttöliittymän takia ohjainten määrittäminen sujui vikkelään ja Tervonen oli jo pelien parissa.

OpenEmu - ohjaimen nappien määritys.

Nintendo-ilta lähestyi ja halusin todellisen pelikokemuksen tapahtuvan olohuoneessa, taulutelkkarin äärellä. Kytkin Maccini HDMI-kaapelilla televisiooni ja aktivoin TV:stä game moden, koska HDMI:n viive oli järkyttävä normiasetuksella. Television perusasetuksella Mario hyppäsi TV:n ruudulla melkein sekunnin jäljessä, joten Koopa vei Tervosta 6-0. Bluetooth-yhteys kantoi hyvin sohvalle asti, vaikka Mac oli TV:n vieressä. OpenEmusta löytyi filtteriasetuksia, joilla sai simuloitua vanhaa kuvaputkitelkkaria. Peli-iltana päätös käyttää CRT-filtteriä oli yksimielinen. Taulutelkkarissa pelit näyttivät muuten liian teräviltä ja etäännyttivät nostalgisesta tunnelmasta.

Videopeli-ilta.

Asennus iLaitteeseen:
Ohjainten kytkeminen iPadiin oli hieman työläämpi prosessi. Tai oikeastaan pelien näppäinasetusten konffaaminen tuotti päänvaivaa. Saattaa olla, että menin perse edellä puuhun, koska NES30-ohjaimen mukana tullut englanninkielinen ohjekirja oli kiinalaisten laatima, joten sisälsi paljon kielioppivirheitä. Oli meinaan pikkaisen hankalaa tulkita muutamaa kohtaa. Homma kuitenkin onnistui ja nyt on kasassa mobiili pelikone ja n. 2500 peliä. (buahahahahaha)

Ohjaimet pitää olla oikeassa moodissa kullakin laitteella, että keskustelevat bluetoothin välityksellä. Ohjaimen mode 2 toimii sekä iOS:illa että OSX:llä, joten omalla kohdalla ei tarvitse muistaa kuin tämän moodin näppäinyhdistelmä. Kun kytkee iPadin bluetoothin päälle, ohjaimet tulevat hetimiten näkyviin listalla. Paritus pysyy siis muistissa.

Mode 4 mahdollistaa touch-screen -pelien pelaamisen, joten esim. GTA:ta voi nyt pelata NES30-ohjaimella.

On sanomattakin selvää, että iPad ja iPhone vaativat jailbreakkaamisen, jotta laitteelle saa emulaattorin ja pelejä. Parhaaksi emulaattoriksi nousi RetroArch. Se ei ole ehkä niin kaunis ja yksinkertainen, kuin Macilla toimiva OpenEmu, mutta pienen harjoittelun jälkeen varsin monipuolinen sovellus. Cydiasta löytyi paketteja, jotka sisälsivät tuhansia pelejä, joten niitä ei tarvinnut ladata yksitellen.

iPad ja NES30 ovat hyvä paketti matkalle.

DOS ja muut alustat:
Eikä siinä vielä kaikki. Ohjaimet toimivat minkä tahansa pelin kanssa, kunhan vain määrittelee näppäimet kohdilleen. Uusimmat pelit niin PC:llä, Macilla kuin iPadillakin ovat pelattavissa ohjaimella. Macille löytyi mainio DOS-emulaattori Boxer, jolla voi pelata mm. Doomia, Duke Nukemia, Commander Keenejä yms. klassikoita. Suomalaiset shareware-pelit, kuten Liero ja Triplane Turmoil olivat yllättävän hauskoja pitkästä aikaan. Myös Cyber Dogs toi muistoja lapsuudesta.

Yhteenveto:
NES30-peliohjain oli alkuun täydellinen. Tuntuma oli lähes sama, kuin aidossa kasibittisessä. Mutta mitä enemmän pelasi, alkoi kaipaamaan alkuperäistä ohjainta. A ja B -napit tuntuivat millin-pari liian korkeilta, jotta pystyi liu'uttamaan peukaloa nopeasti napilta toisella. Tämäkin tuli siis lihasmuistista ja nyt piti opetella erilainen tekniikka. Ristiohjain oli herkkä. Nopeissa toimintapeleissä luotien väistely ja kyykkyyn meno koitui yleensä kuolemaksi, koska pelihahmo ei pysynyt kyykyssä. Alaspäin painaminen täytyi toteuttaa painamalla millilleen alas. Pienikin kallistaminen sivuille nosti hahmon ylös ja sivuttain liikeeseen. Tätä kirjoittaessa Contran eka kenttä edelleenkin peittoamatta. Perkele!!

Mutta jos hyväksyy asian, ettei pelaa pelejä, joissa pitää päästä nopeasti kyykkyyn, ovat ohjaimet huikeat. Jotkut pissaavat seisten, jotkut istualtaan. Senkin asian vain hyväksyy lopulta ja kaikilla on kivaa. Poikain Pietarin reissulla mukana ollut iPad ja peliohjaimet ja Track N Field olivat parasta hupia aikoihin. Oma keihästulos jäi kyllä vielä alle 80 metrin. Tekniikkalaji kyseessä. Jotkut osaavat supertekniikan, josta ei oltu skidinä kuultukaan. Meidän kisoissa tuo oli kiellettyä.

Protip:
Jos ostaa kaksi ohjainta, kannattaa numeroida ne. Helpottaa hahmottamaan kuka on peleissä kukin, ja kumpi ohjain paritetaan ja millä näppäinyhdistelmällä.

Protip 2:
Kytkimme Macciin kolmanneksi ohjaimeksi ulkoisen bluetooth-näppäimistön ja määritimme siihen 3. pelaajan näppäimet. NES30-ohjainten näppäimet vievät suurimman osan järjevistä kirjaimista näppäimistöltä, joten näppikseen jäi vapaaksi lähinnä numeroita. Kyllä niilläkin Off Roadia pelasi mukisematta.

Hinta:
Deal Extreme myy tuotetta muistaakseni 25 €:n kappalehintaan ilmaisilla postikuluilla, mutta kokemusten perusteella pakettia saa odottaa siitä puljusta toista kuukautta. Myös tullimaksut pamahtavat kaupanpäällisiksi. Itse löysin eurooppalaisen kaupan ja tilasin ne Playmodsista hintaan 36 € / ohjain + postikulut. Paketti tuli n. viikossa. Mielestäni hinta-laatu -suhde kohdallaan.

Arvio:
Nostalgiaa kaipaaville pakkohankinta. Hyvä vehje!

Koska tämä on blogi, ja helvetin trendikäs sellainen, niin kerro omat suosikki pelisi kommentit-kentässä.

Hieno homma!

Hieno homma, tyypit! Blogi avattiin hetki sitten ja heti tuli kehitysideoita. Mm. videoiden mobiilikatselu tökki, joten siirsin matskut YouTubeen. Nyt ne toimivat kaikilla laitteilla.

Hieno homma!

Focus Pulling Tips 08

Jakso 8 - "Sticky sliding plate and coffee mugs"

Versioinfo: YouTube, HD, iphone (.mov), 

Vapaita-elokuva purkissa. Viimeisten kuvauspäivien aikana kuvattu opetusvideo nipsun käytöstä, kun liukulevy ei meinaa irrota. Myös tärkeä vinkki maglinerin (bagliner) siisteydestä.

Focus Pulling Tips 07

Jakso 7 - "Grip Tips 1 & 2"


Versioinfo: HD, iphone (.mov), spin-off, hyperlapse

Pitkät elokuvat olivat toistaiseksi purkissa. Tuli pari mainoskeikkaa, joissa toisessa olin grippinä. Focus pulling tips piti siis virallisesti lomaa, joten nämä ei mihinkään kauteen -kuuluvat jaksot merkattiin x-tunnuksin.

Ensimmäisessä jaksossa analysoin grip-työkaverini päättömän satanistista-merkkaustekniikkaa suhteessa omaan terävöittämiseeni. Päätöntä on myös se, että taustalla soi jostain syystä Robinin Puuttuva palanen.

Toisessa jaksossa annetaan vinkki, kuinka luoda motion control -ajo, ilman kallista motion control -rigiä. Tarkoituksena oli luoda yhdellä kuvalla kerrottava kohtaus, jossa valotilanteet ja pöydällä olevien asioiden järjestys muuttuisivat. Kuva yhdistettiin neljästä erillisestä kuvasta (neljästä eri kamera-ajosta), joissa kaikissa käytettiin metronomia määräämään tahti ja sitä myötä kuvan kesto. Minun tehtävänä oli liikuttaa Fisher-dollya ja osua teippimerkkeihin, tahti tahdilta. Jakson loppuun tuli epä-focuspullingtipsmaisesti loppukevennys.

Focus Pulling Tips 06

Jakso 6 - "Bag liner and hiding on the set"



Versioinfo: HD, iphone, sekoilu alkaa

Edellisessä väliteaser-jaksossa käytettiin poikkeuksellisesti editointia ja musiikkia. Oli siis aika nostaa hommaan kierroksia ja heittää bensaa liekkeihin.

Setissä on aina liikaa jengiä, joten tässä vinkki, kuinka pysyä pois muiden tieltä. Mukana myös (yleisön pyynnöstä) maglinerin, tarkoituksella väärin lausuttu bagliner, esittely.

Mukana myös muutama pystykuva-video, koska ne ovat kuulemma muodissa.

Jakson lopussa sponsorina Movi Gym. Oikeat sponsorit voivat ottaa minuun yhteyttä yksityisviestein.

Focus Pulling Tips 05

Jakso 5 - "Sneek preview"



Versioinfo: HD, iphone, season mid-break

"Vapaita"-elokuvaa kuvattiin kahdella RED Epic -kameralla ja monesti toinen kamerarunko oli kiinni Movi-stabilaattorissa. Tein tällaisen välitiiserin tulevista jaksoista, kun sarjan suosio oli tätä tehdessä huipussaan.

Tulevissa jaksoissa ei kuitenkaan nähty mitään näistä aiheista.

Musiikin lainasin Joona Kortesmäen Arjen ABC -sarjasta ja sarjan fontiksi löytyi aika makee kirjasintyyppi Adobe Premieren valikosta.

Focus Pulling Tips 04

Jakso 4 - "Dust-off and hairy brushes"



Versioinfo: HD, iphone, digestive kuukies

"Vapaita"-elokuvan kuvauksissa muistutus kaluston puhtaudesta ja siitä, ettei kannata puhallella laitteisiin.

Hmmm.. Mitäköhän kasibittisen Nintendon pelikasetit tykkäsi siitä, kun niihin lapsena puhalleltiin? 

Focus Pulling Tips 03

Jakso 3 - "Multiple cameras on the set"



Versioinfo: HD, iphone (.mov), kuvattu hätäiseen - salassa ja kiireellä

Uusi leffatuotanto alkoi. "Vapaita"-nimistä musiikkielokuvaa kuvattiin kesällä 2014 kahdella RED Epic -kameralla. Nimesin tämän tiedoston aluksi season 2, episode 1 - ikäänkuin tarkoituksena olisi tuottaa isompaa sarjaa. Eka kausi loppui kahteen jaksoon. Suunnittelin, että yksi elokuvatuotanto vastaisi yhtä kautta focus pulling tipsejä. Tälle kaudelle tuli myöhemmin monta jaksoa.

Kahvimukeihin ei kannata laittaa omaa nimeään, ettei jää kiinni, jos ne löytyvät setistä lojumasta.

Focus Pulling Tips 02

Jakso 2 - "Multi-finger markering and the tractor pull"



Versioinfo: standard definition, iphone (.mov), kopion kopio, tämänkin alkuperäinen HD-versio poissa

Tässä jaksossa näytetään erilaisia merkkaustekniikoita ja huippunopeaa terävöittämistä. Jakso valmistui ensimmäisen jakson huikean vastaanoton seurauksena. High velocity firefighterillä en tarkoita palomiestä vaan hävittäjälentokonetta. Eipä ollut aikaa korjata asiaa toisella otolla. Muutenkin Focus Pulling Tips luottaa spontaniuteen.

Tämäkin tuotettu "Päin seinää" -elokuvan tekemisen aikoihin keväällä 2014.

Focus Pulling Tips 01

Jakso 01 - "Information cheek"



Versioinfo: standard definition, iphone (.mov), kopion kopio Facebookista, alkuperäinen tuhoutunut

Ensimmäinen Focus Pulling Tips -jakso koskaan. Luotu "Päin Seinää" -elokuvan kuvauksissa keväällä 2014. Tervonen 1. kamera-assistenttina.

Homma lähti käyntiin Arne Con Carnen (nimi muutettu) yllytyksestä tuottaa opetusvideo. Rallienglanti valittiin kai selkeyden takia ja koska sen piti olla hauskan kuuloista. Näiden videoiden julkaisukanava oli alunperin Facebookissa Arnen seinällä. Nyt ne ovat yleisön pyynnöstä koottuna yhdessä paikassa.

Videon ja myöhempien jaksojen tarkoituksena oli kertoa elokuvatyöläisyydestä huumorin keinoin. Sarja uppoaisi siis leffatyöläisiin ja neljävuotiaisiin.