Uusia levyjä tuli viime kuussa melko paljon. Osaa olin odottanut jo pitkään ja osa pamahti täysin yllärinä. Löytyi myös minulle uusia, vanhoja julkaisuja. Tässä Tervosen marraskuun levytärpit:
Kovat vetäisyt:
Jarspis - Jarspis's Allstars
Tämä riihimäkeläis-hyvinkääläinen yhtye pamahti Tervosen korviin täysin tyhjistä. Olimme Lame Duckin kanssa keikalla Tampereella ja Jarspis alkoi soimaan PA:sta meidän vedon jälkeen. Oli pakko kysyä DJ:ltä, mitä helvettiä tämä on. Puhelaulua, skedepunk-riffeja ja melo-HC:tä yhdistelevä punkki kuulosti siltä kuin Paleface ja Abduktio olisivat tehneet yhteisen biisin. Napakat sanoitukset ja erilaisuus laulussa (nykyään on niin paljon tusina harkkoree tarjolla) tekivät Tervoseen vaikutuksen. Pitkäsoitolla 10 biisiä, joista parhaita: Suo, kuokka ja keskiluokka, Haistakaa paska ja Toisis.
Rancid - ..Honor Is All We Know
Vanha kunnon Ränsid! Hitto nämäkin jätkät alkavat olla vanhoja. Rancidin parhaita levyjä ovat ..And Out Come The Wolves ja Let's Go!. Diskografiaan mahtuu paljon kaikenlaista, mutta tämä uusin pitkäsoitto piristi jälleen. 14 biisiä tuntuu hieman pitkältä, mutta joukosta riittää materiaalia löytämään omat suosikit. Pyörää ei keksitä uusiksi. Samaa tuttua Rancidia tämä edelleen on ja samalla tavalla Tervosen tekee mieli olutta tätä kuunnellessa.
Pettymykset:
Foo Fighters - Sonic Highways
Dave Grohl ja kumppanit ovat mielestäni kaukana kultavuosistaan. The Color And The Shape ja One By One olivat kovinta Foo Fightersiä ikinä, mutta niiden jälkeen bändi on vain lähinnä coveroinut itseään. Tämäkin albumi jää paria hyvää yritystä lukuunottamatta heikoksi esitykseksi. Aikuisrokki ei vain innosta Tervosta.
Lagwagon - Hang
Voi Lagwagon, minkä teit. Tai et tehnyt... Odotin tältä levyltä paljon. Pienen teaser-pätkän kuultuani odotin tarttuvia melodioita ja vihaisia kitaroita. Kuuntelin levyn, mitään ei jäänyt mieleen. Levyn nimen mukaisesti jojoon ei kuitenkaan tarvitse itseään vetää tämän levyn heikkouden takia. Ei se niin huono ole. Lagwagon ei vai tarjoa tällä kertaa mitään uutta ja mielenkiintoista.
Kovat vetäisyt:
Tämä riihimäkeläis-hyvinkääläinen yhtye pamahti Tervosen korviin täysin tyhjistä. Olimme Lame Duckin kanssa keikalla Tampereella ja Jarspis alkoi soimaan PA:sta meidän vedon jälkeen. Oli pakko kysyä DJ:ltä, mitä helvettiä tämä on. Puhelaulua, skedepunk-riffeja ja melo-HC:tä yhdistelevä punkki kuulosti siltä kuin Paleface ja Abduktio olisivat tehneet yhteisen biisin. Napakat sanoitukset ja erilaisuus laulussa (nykyään on niin paljon tusina harkkoree tarjolla) tekivät Tervoseen vaikutuksen. Pitkäsoitolla 10 biisiä, joista parhaita: Suo, kuokka ja keskiluokka, Haistakaa paska ja Toisis.
Vanha kunnon Ränsid! Hitto nämäkin jätkät alkavat olla vanhoja. Rancidin parhaita levyjä ovat ..And Out Come The Wolves ja Let's Go!. Diskografiaan mahtuu paljon kaikenlaista, mutta tämä uusin pitkäsoitto piristi jälleen. 14 biisiä tuntuu hieman pitkältä, mutta joukosta riittää materiaalia löytämään omat suosikit. Pyörää ei keksitä uusiksi. Samaa tuttua Rancidia tämä edelleen on ja samalla tavalla Tervosen tekee mieli olutta tätä kuunnellessa.
Pettymykset:
Dave Grohl ja kumppanit ovat mielestäni kaukana kultavuosistaan. The Color And The Shape ja One By One olivat kovinta Foo Fightersiä ikinä, mutta niiden jälkeen bändi on vain lähinnä coveroinut itseään. Tämäkin albumi jää paria hyvää yritystä lukuunottamatta heikoksi esitykseksi. Aikuisrokki ei vain innosta Tervosta.
Voi Lagwagon, minkä teit. Tai et tehnyt... Odotin tältä levyltä paljon. Pienen teaser-pätkän kuultuani odotin tarttuvia melodioita ja vihaisia kitaroita. Kuuntelin levyn, mitään ei jäänyt mieleen. Levyn nimen mukaisesti jojoon ei kuitenkaan tarvitse itseään vetää tämän levyn heikkouden takia. Ei se niin huono ole. Lagwagon ei vai tarjoa tällä kertaa mitään uutta ja mielenkiintoista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti