Johdanto:
Tuli taas pitkästä aikaan löydettyä emulaattorit ja innostuttua niistä - hetkeksi. Näppäimistöllä pelaamisessa ei ole sitä oikeaa tuntumaa, joten pelaaminen jää vain hetken huumaksi. Ryhdyin tutkimaan asiaa, voisiko asialle tehdä jotain ja törmäsin NES30-peliohjaimiin. Tuli ennenaikainen joulu. Jumalauta!!!
Tutkin hieman speksejä ja positiiviselta kuulostavia käyttäjäkokemuksia ja päätin tilata kaksi ohjainta samantien. Nintendo-ilta kavereiden kanssa lähti suunnitteluun ja alkoi armoton säätäminen. Tässä siis tutoriaali niille, jotka haluavat takaisin 90-luvulle Marion ja Luigin, sekä muiden japanilaisten älyvapaiden hahmojen pariin.
Tarkoituksena oli löytää peliohjain, joka kattaisi myös muitakin emulaattoreita ja pelialustoja, kuin vain kasibittistä Nintendoa. NES30 osui silmään. Siinä on kasibittisen ohjaimen klassinen ulkonäkö, mutta Super Nintendon näppäinasettelu. Myös bluetooth-yhteys oli kriteerinä, koska halusin emulaattorit toimimaan myös jailbreakatulla iPadillani.
Asennus Mac-tietokoneeseen:
Käytän Mac-tietokonetta, joten asensin koneelleni OpenEmu -emulaattorin. Se oli emulaattorivertailussa monipuolisin ja graafisesti selkein. Väittäisin myös, että helppokäyttöisin. Pelit asentuivat helposti drag and drop -menetelmällä. Pelitiedostoja eli ROM:eja löytyy monestakin paikkaa, mutta itse pidän eniten saitista: Emuparadise.
NES30-ohjaimet saapuivat postiin. Kotiin tultua tunnelma oli niin huikea, etten ottanut edes kenkiä tai takkia pois päältäni, vaan kiirehdin suoraan testaamaan. Oli vähän nälkäkin ja kusihätä, mutta en ehtinyt niihin puuhiin. Ohjaimet oli saatava käyttöön ja pakko päästä kokeilemaan Contraa (aka Probotector).
Ohjaimet paritettiin Bluetoothilla Macin kanssa painamalla pohjassa start + B (mode 2). Kakkos-ohjain: start + B + R. Mac tunnisti ohjaimet ulkoisena näppäimistönä, joten seuraava vaihe oli määrittää ohjaimet OpenEmussa. Nätin käyttöliittymän takia ohjainten määrittäminen sujui vikkelään ja Tervonen oli jo pelien parissa.
Nintendo-ilta lähestyi ja halusin todellisen pelikokemuksen tapahtuvan olohuoneessa, taulutelkkarin äärellä. Kytkin Maccini HDMI-kaapelilla televisiooni ja aktivoin TV:stä game moden, koska HDMI:n viive oli järkyttävä normiasetuksella. Television perusasetuksella Mario hyppäsi TV:n ruudulla melkein sekunnin jäljessä, joten Koopa vei Tervosta 6-0. Bluetooth-yhteys kantoi hyvin sohvalle asti, vaikka Mac oli TV:n vieressä. OpenEmusta löytyi filtteriasetuksia, joilla sai simuloitua vanhaa kuvaputkitelkkaria. Peli-iltana päätös käyttää CRT-filtteriä oli yksimielinen. Taulutelkkarissa pelit näyttivät muuten liian teräviltä ja etäännyttivät nostalgisesta tunnelmasta.
Asennus iLaitteeseen:
Ohjainten kytkeminen iPadiin oli hieman työläämpi prosessi. Tai oikeastaan pelien näppäinasetusten konffaaminen tuotti päänvaivaa. Saattaa olla, että menin perse edellä puuhun, koska NES30-ohjaimen mukana tullut englanninkielinen ohjekirja oli kiinalaisten laatima, joten sisälsi paljon kielioppivirheitä. Oli meinaan pikkaisen hankalaa tulkita muutamaa kohtaa. Homma kuitenkin onnistui ja nyt on kasassa mobiili pelikone ja n. 2500 peliä. (buahahahahaha)
Ohjaimet pitää olla oikeassa moodissa kullakin laitteella, että keskustelevat bluetoothin välityksellä. Ohjaimen mode 2 toimii sekä iOS:illa että OSX:llä, joten omalla kohdalla ei tarvitse muistaa kuin tämän moodin näppäinyhdistelmä. Kun kytkee iPadin bluetoothin päälle, ohjaimet tulevat hetimiten näkyviin listalla. Paritus pysyy siis muistissa.
Mode 4 mahdollistaa touch-screen -pelien pelaamisen, joten esim. GTA:ta voi nyt pelata NES30-ohjaimella.
On sanomattakin selvää, että iPad ja iPhone vaativat jailbreakkaamisen, jotta laitteelle saa emulaattorin ja pelejä. Parhaaksi emulaattoriksi nousi RetroArch. Se ei ole ehkä niin kaunis ja yksinkertainen, kuin Macilla toimiva OpenEmu, mutta pienen harjoittelun jälkeen varsin monipuolinen sovellus. Cydiasta löytyi paketteja, jotka sisälsivät tuhansia pelejä, joten niitä ei tarvinnut ladata yksitellen.
DOS ja muut alustat:
Eikä siinä vielä kaikki. Ohjaimet toimivat minkä tahansa pelin kanssa, kunhan vain määrittelee näppäimet kohdilleen. Uusimmat pelit niin PC:llä, Macilla kuin iPadillakin ovat pelattavissa ohjaimella. Macille löytyi mainio DOS-emulaattori Boxer, jolla voi pelata mm. Doomia, Duke Nukemia, Commander Keenejä yms. klassikoita. Suomalaiset shareware-pelit, kuten Liero ja Triplane Turmoil olivat yllättävän hauskoja pitkästä aikaan. Myös Cyber Dogs toi muistoja lapsuudesta.
Yhteenveto:
NES30-peliohjain oli alkuun täydellinen. Tuntuma oli lähes sama, kuin aidossa kasibittisessä. Mutta mitä enemmän pelasi, alkoi kaipaamaan alkuperäistä ohjainta. A ja B -napit tuntuivat millin-pari liian korkeilta, jotta pystyi liu'uttamaan peukaloa nopeasti napilta toisella. Tämäkin tuli siis lihasmuistista ja nyt piti opetella erilainen tekniikka. Ristiohjain oli herkkä. Nopeissa toimintapeleissä luotien väistely ja kyykkyyn meno koitui yleensä kuolemaksi, koska pelihahmo ei pysynyt kyykyssä. Alaspäin painaminen täytyi toteuttaa painamalla millilleen alas. Pienikin kallistaminen sivuille nosti hahmon ylös ja sivuttain liikeeseen. Tätä kirjoittaessa Contran eka kenttä edelleenkin peittoamatta. Perkele!!
Mutta jos hyväksyy asian, ettei pelaa pelejä, joissa pitää päästä nopeasti kyykkyyn, ovat ohjaimet huikeat. Jotkut pissaavat seisten, jotkut istualtaan. Senkin asian vain hyväksyy lopulta ja kaikilla on kivaa. Poikain Pietarin reissulla mukana ollut iPad ja peliohjaimet ja Track N Field olivat parasta hupia aikoihin. Oma keihästulos jäi kyllä vielä alle 80 metrin. Tekniikkalaji kyseessä. Jotkut osaavat supertekniikan, josta ei oltu skidinä kuultukaan. Meidän kisoissa tuo oli kiellettyä.
Protip:
Jos ostaa kaksi ohjainta, kannattaa numeroida ne. Helpottaa hahmottamaan kuka on peleissä kukin, ja kumpi ohjain paritetaan ja millä näppäinyhdistelmällä.
Protip 2:
Kytkimme Macciin kolmanneksi ohjaimeksi ulkoisen bluetooth-näppäimistön ja määritimme siihen 3. pelaajan näppäimet. NES30-ohjainten näppäimet vievät suurimman osan järjevistä kirjaimista näppäimistöltä, joten näppikseen jäi vapaaksi lähinnä numeroita. Kyllä niilläkin Off Roadia pelasi mukisematta.
Hinta:
Deal Extreme myy tuotetta muistaakseni 25 €:n kappalehintaan ilmaisilla postikuluilla, mutta kokemusten perusteella pakettia saa odottaa siitä puljusta toista kuukautta. Myös tullimaksut pamahtavat kaupanpäällisiksi. Itse löysin eurooppalaisen kaupan ja tilasin ne Playmodsista hintaan 36 € / ohjain + postikulut. Paketti tuli n. viikossa. Mielestäni hinta-laatu -suhde kohdallaan.
Arvio:
Nostalgiaa kaipaaville pakkohankinta. Hyvä vehje!
Koska tämä on blogi, ja helvetin trendikäs sellainen, niin kerro omat suosikki pelisi kommentit-kentässä.
Tuli taas pitkästä aikaan löydettyä emulaattorit ja innostuttua niistä - hetkeksi. Näppäimistöllä pelaamisessa ei ole sitä oikeaa tuntumaa, joten pelaaminen jää vain hetken huumaksi. Ryhdyin tutkimaan asiaa, voisiko asialle tehdä jotain ja törmäsin NES30-peliohjaimiin. Tuli ennenaikainen joulu. Jumalauta!!!
Tutkin hieman speksejä ja positiiviselta kuulostavia käyttäjäkokemuksia ja päätin tilata kaksi ohjainta samantien. Nintendo-ilta kavereiden kanssa lähti suunnitteluun ja alkoi armoton säätäminen. Tässä siis tutoriaali niille, jotka haluavat takaisin 90-luvulle Marion ja Luigin, sekä muiden japanilaisten älyvapaiden hahmojen pariin.
 |
| NES30 ennen avaamista. |
 |
| Kuin vanhan tutun tapaisi. |
Käytän Mac-tietokonetta, joten asensin koneelleni OpenEmu -emulaattorin. Se oli emulaattorivertailussa monipuolisin ja graafisesti selkein. Väittäisin myös, että helppokäyttöisin. Pelit asentuivat helposti drag and drop -menetelmällä. Pelitiedostoja eli ROM:eja löytyy monestakin paikkaa, mutta itse pidän eniten saitista: Emuparadise.
NES30-ohjaimet saapuivat postiin. Kotiin tultua tunnelma oli niin huikea, etten ottanut edes kenkiä tai takkia pois päältäni, vaan kiirehdin suoraan testaamaan. Oli vähän nälkäkin ja kusihätä, mutta en ehtinyt niihin puuhiin. Ohjaimet oli saatava käyttöön ja pakko päästä kokeilemaan Contraa (aka Probotector).
 |
| Simulaatio siitä, kuinka pannareissa Tervonen oli. |
 |
| OpenEmu - ohjaimen nappien määritys. |
 |
| Videopeli-ilta. |
Ohjainten kytkeminen iPadiin oli hieman työläämpi prosessi. Tai oikeastaan pelien näppäinasetusten konffaaminen tuotti päänvaivaa. Saattaa olla, että menin perse edellä puuhun, koska NES30-ohjaimen mukana tullut englanninkielinen ohjekirja oli kiinalaisten laatima, joten sisälsi paljon kielioppivirheitä. Oli meinaan pikkaisen hankalaa tulkita muutamaa kohtaa. Homma kuitenkin onnistui ja nyt on kasassa mobiili pelikone ja n. 2500 peliä. (buahahahahaha)
Ohjaimet pitää olla oikeassa moodissa kullakin laitteella, että keskustelevat bluetoothin välityksellä. Ohjaimen mode 2 toimii sekä iOS:illa että OSX:llä, joten omalla kohdalla ei tarvitse muistaa kuin tämän moodin näppäinyhdistelmä. Kun kytkee iPadin bluetoothin päälle, ohjaimet tulevat hetimiten näkyviin listalla. Paritus pysyy siis muistissa.
Mode 4 mahdollistaa touch-screen -pelien pelaamisen, joten esim. GTA:ta voi nyt pelata NES30-ohjaimella.
On sanomattakin selvää, että iPad ja iPhone vaativat jailbreakkaamisen, jotta laitteelle saa emulaattorin ja pelejä. Parhaaksi emulaattoriksi nousi RetroArch. Se ei ole ehkä niin kaunis ja yksinkertainen, kuin Macilla toimiva OpenEmu, mutta pienen harjoittelun jälkeen varsin monipuolinen sovellus. Cydiasta löytyi paketteja, jotka sisälsivät tuhansia pelejä, joten niitä ei tarvinnut ladata yksitellen.
 |
| iPad ja NES30 ovat hyvä paketti matkalle. |
Eikä siinä vielä kaikki. Ohjaimet toimivat minkä tahansa pelin kanssa, kunhan vain määrittelee näppäimet kohdilleen. Uusimmat pelit niin PC:llä, Macilla kuin iPadillakin ovat pelattavissa ohjaimella. Macille löytyi mainio DOS-emulaattori Boxer, jolla voi pelata mm. Doomia, Duke Nukemia, Commander Keenejä yms. klassikoita. Suomalaiset shareware-pelit, kuten Liero ja Triplane Turmoil olivat yllättävän hauskoja pitkästä aikaan. Myös Cyber Dogs toi muistoja lapsuudesta.
Yhteenveto:
NES30-peliohjain oli alkuun täydellinen. Tuntuma oli lähes sama, kuin aidossa kasibittisessä. Mutta mitä enemmän pelasi, alkoi kaipaamaan alkuperäistä ohjainta. A ja B -napit tuntuivat millin-pari liian korkeilta, jotta pystyi liu'uttamaan peukaloa nopeasti napilta toisella. Tämäkin tuli siis lihasmuistista ja nyt piti opetella erilainen tekniikka. Ristiohjain oli herkkä. Nopeissa toimintapeleissä luotien väistely ja kyykkyyn meno koitui yleensä kuolemaksi, koska pelihahmo ei pysynyt kyykyssä. Alaspäin painaminen täytyi toteuttaa painamalla millilleen alas. Pienikin kallistaminen sivuille nosti hahmon ylös ja sivuttain liikeeseen. Tätä kirjoittaessa Contran eka kenttä edelleenkin peittoamatta. Perkele!!
Mutta jos hyväksyy asian, ettei pelaa pelejä, joissa pitää päästä nopeasti kyykkyyn, ovat ohjaimet huikeat. Jotkut pissaavat seisten, jotkut istualtaan. Senkin asian vain hyväksyy lopulta ja kaikilla on kivaa. Poikain Pietarin reissulla mukana ollut iPad ja peliohjaimet ja Track N Field olivat parasta hupia aikoihin. Oma keihästulos jäi kyllä vielä alle 80 metrin. Tekniikkalaji kyseessä. Jotkut osaavat supertekniikan, josta ei oltu skidinä kuultukaan. Meidän kisoissa tuo oli kiellettyä.
Protip:
Jos ostaa kaksi ohjainta, kannattaa numeroida ne. Helpottaa hahmottamaan kuka on peleissä kukin, ja kumpi ohjain paritetaan ja millä näppäinyhdistelmällä.
Protip 2:
Kytkimme Macciin kolmanneksi ohjaimeksi ulkoisen bluetooth-näppäimistön ja määritimme siihen 3. pelaajan näppäimet. NES30-ohjainten näppäimet vievät suurimman osan järjevistä kirjaimista näppäimistöltä, joten näppikseen jäi vapaaksi lähinnä numeroita. Kyllä niilläkin Off Roadia pelasi mukisematta.
Hinta:
Deal Extreme myy tuotetta muistaakseni 25 €:n kappalehintaan ilmaisilla postikuluilla, mutta kokemusten perusteella pakettia saa odottaa siitä puljusta toista kuukautta. Myös tullimaksut pamahtavat kaupanpäällisiksi. Itse löysin eurooppalaisen kaupan ja tilasin ne Playmodsista hintaan 36 € / ohjain + postikulut. Paketti tuli n. viikossa. Mielestäni hinta-laatu -suhde kohdallaan.
Arvio:
Nostalgiaa kaipaaville pakkohankinta. Hyvä vehje!
Koska tämä on blogi, ja helvetin trendikäs sellainen, niin kerro omat suosikki pelisi kommentit-kentässä.
Ei kyl NESillä oo Mega Man 2:n voittanutta!
VastaaPoistaSiinä on ainakin komein kansi. ;)
Poista