Tervonen testaa: Matinkylän Kuningas

Ruokabloggaus. Why fucking not? Vanhana matinkyläläisenä nostan ylös kyseisen paikkakunnan kulttuuria. Matinkylän nykytilanne on seuraava: ostarille on noussut uusi pizzeria nimeltä Matinkylän Kuningas. Menevä nimi vai mitä? Pitihän tämä, jo nyt paikallisten nimeämä, Kunkku, testata. Otin oikein ystävän mukaan ruokakriitikoksi. Tervonen käyttää tästä lähtien blogikirjoituksissaan ystävien oikeiden nimien sijaan street fighter -nimiä. Joten.. tänään seurassani oli JJ Ironcock aka Manskun Nyrkki.

Matinkylän Kuninkaan graafisen ilmeen ilotulitusta

Joulun tuntumassa, vanhan Makuunin tiloihin, avattu Matinkylän Kuningas tuli yllärinä. Viikoittain siellä päin kulkevana odotin liiketilaan kampaamoa. Luulen, että ne kampaamoa rakentaneet remppamiehetkin odottivat. Tila oli pitkään ruskeiden papereiden verhoamana ja nyt siinä on pizzeria. Mitä vittua? Voisin vaikka vannoa, että siinä ikkunassa luki: tähän tulee kampaamo. Ostarilla on jo kehno pizzeria-Indiana, miksi siis avata viereen toinen? Ja kun Matinkylässä on vain yksi hilipippuri, Matinkylän jäähallin kupeessa, kukkakaupan kanssa samassa rakennuksessa sijaitseva legendaarinen Chilipepper, jonka terassilla Tervonen kerran uhoi viettävänsä eläkepäivänsä. Ai että.. siihen pizzeriaan liittyy monia tarinoita - ja krapuloita. Kerrankin.. ööö.. Ei nyt. Ensi kerralla lisää aiheesta.

Kuningas Pizzat napakasti nimettyinä

Astuimme JJ Ironcockin kanssa uuteen kampaam.. pizzeriaan ja päätimme repäistä oikein kunnolla. Tilasimme molemmat listalta pizzat (kebabin, falafelin yms. vaihtoehtojen sijaan) ja tässä ovat huomiot. Käytimme omaa rahaa, koska vieläkään ei ole herunut bloggaajan sponsseja.

Palvelu rullasi hyvin. Heitimme small talkia ulkomaalaistaustaisen kassahenkilön kanssa. Uusi mesta, niin on helppo murtaa jää kysymällä esimerkiksi: koska olivat avanneet? Tai vaikka mainita, että onpa kylmiä ilmoja pidellyt.

Tervosella on yleensä vaikeuksia päättää pizza, joten valinnaksi muodostui hätäisesti perus: Quattro Stagioni. JJ Ironcock tilasi Tulisen pizzan. Kassahenkilö ei tiennyt tuotteiden numeroita (keittiötä varten), joten niitä siinä hetki ihmeteltiin. Samoin JJ:n erikoistilaus sipulin vaihtamisesta herkkusieniin aiheutti pientä paperityötä. JJ ei syö sipulia.

Istahdettiin oikein omaan pöytään, koska tilaa oli. Paikka oli siistissä kunnossa. Melkeinpä liiankin kliininen ja kolkko. Neljän hengen pöytiä löytyi kahdeksan ja silti pizzeria ammotti tyhjyyttään. Onkohan ravintola laajentumassa yökerhoksi hamassa tulevaisuudessa? Vai tulisiko keskelle pizzeriaa bilispöytä? Tai strippitanko? Tai sitten ne helvetin parturituolit, niinkuin ruskeassa paperiseinässä luvattiin.

Alkupalasalaatti kuului hintaan, joten miksi ei. Löytyi raasteita ja kurkkua sekä tomaattia. Etikkaisia kaikki, eikä mitään kastikkeita ollut erikseen. Maustehyllystä löytyi perinteiset ketsupit ja tabascot. Niihin Tervonen ei kajoa.

Pizza tuli n. vartissa nenän eteen. Oreganoa ei ollut maustehyllyssä, joten pyysimme sitä erikseen. Herrasmiestarjoilija toi sitä meille keittiöstä vähintään kahden kilon purkissa, johon tokaisin: Matinkylän Kuningas. Sain samantien hymyä, arvostusta, selkään taputuksen ja hyvän frendin maineen. Muita one-linereitä olisi voinut myös olla: tukustako asti sen hait, itsekö jauhoit tai onko sulla resepti tuohon?

Kiekot syötiin mukisematta, mutta mitään wau-elämystä emme kokeneet. Raaka-aineet eivät olleet lainkaan tuoreita, mutta eiväthän ne koskaan tämän genren pizzerioissa ole. Quattro Stagionen kinkusta jäi jauhoinen maku suuhun, joka pudotti pisteet Tervosen osalta. JJ Irocock tykkäsi omasta kiekostaan, mutta piti sitä hieman vetisenä. Ja tulisuus ei ollut sieltä tulisimmasta päästä. Eli tsili-diggarit; kannattaa pyytää kunnolla tsiliä. Ystävällinen palvelu ja hulluus pystyttää uusi pizzeria Matinkylän ostarille (kampaamoon) nosti kuitenkin paikan pointseja.

Yllä: Tulinen pizza, alla: Quattro Stagioni

Loppuanalyysi: luulisin, että seuraavan kerran Tervonen astuu paikkaan tuhdissa humalassa. Sellaisessa humalassa, ettei löydä siihen parempaan paikkaan nimeltä: Chilipepper. Ja Tervonen humalassa Matinkylässä on jo ilmestys itsessään.

Vertailun vuoksi: Linnakoskenkadulla sijaiseva Linko on jo Tervosen mielestä maailman paras pizzeria, joten rima on korkealla näissä arvioissa.

EDIT: tätä kirjoittaessa olo on oikein hyvä. Ei ruokamyrkytyksen tai ällötyksen oireita. Annan siis hyväksynnän tälle uudelle Matinkylän tulokkaalle.

Tervonen testaa: Joulukuun levyt

Tuli taas fiilisteltyä kuukauden aikana paria levyä yli muiden. Toinen on uusi julkaisu ja toinen pari vuotta vanha. Tässä Tervosen joulukuun levytärpit:

Frenzal Rhomb - Smoko at the pet food factory
Australiasta maailman tietoisuuteen vuonna '92 pompannut punk-yhtye, Frenzal Rhomb, jäi aikoinaan Tervoselta hieman sivuun. Fat Wreckin kokoelmista tutut kappaleet ja meininki on toki aina ollut kohdillaan, mutta yhtye ei koskaan noussut esiin kaiken muun lajityypin tarjonnan seasta. Ehkä yhtye oli hieman viiden pennin Propagandhi. Mutta nyt tapahtuu. Vuonna 2011 julkaistu Smoko at the pet food factory osuu ja kolahtaa. Lyhyitä ja nopeita punk rock -ralleja sisältävä levy kestää useamman kuuntelukerran ja itseasiassa paranee joka kierroksella. Kuten Rancidin uusimmassa, Frenzal Rhomb:kaan ei yritä uudistaa genreä, vaan tekee kaiken niinkuin ennenkin. Ja sehän kelpaa tällaiselle ysäripunkkia suurkuluttavalle rentulle. Levy on äänitetty Blasting roomissa, Coloradossa, joten soundimaailma on lajityypin nykystandardien mukaista. Sanoituksissa ei olla liian vakavia - Australian poikien huumori naurattaa paikka paikoin. BPM:iä ei säästellä, vaan nyt mennään ja lujaa. Tämän näkemistä livenä tulen odottamaan erityisen paljon ensi kevään Groezrockissa, Belgiassa.

Frenzal Rhomb - Bird Attack

Weezer - Everything will be alright in the end
Missä olit, kun kuulit tämän biisin? Tervonen ainakin jäpösteli ala-asteella, kun Weezerin kuuluisin musiikkivideo alkoi pyörimään Music Televisionilla. Jonneille tiedoksi, jotka eivät muista/tiedä: Music television oli 80- ja 90-luvulla nuorten tärkein kanava, josta pystyi löytämään uusia bändeja ja katsella oikeasti musiikkivideoita. Silloin rock-musiikki kukoisti, eikä ollut tietoakaan 16 and pregnantista tai tosi-TV:stä ylipäätänsäkään. Se oli sitä aikaa, kun videonauhurissa oli valmiina oma VHS-kasetti, johon oli tarkoitus nauhoittaa parhaat musiikkivideot. Rec + pause valmiudessa odoteltiin seuraavan videon alkamista. Josko nyt saisin sen kauan odotetun videon talteen? Tähän aikakauteen kuului yhtye nimeltä Weezer ja tämän takia Tervosella on suhde kyseiseen bändiin.

Everything will be alright in the end on Weezerin yhdeksäs studioalbumi. Weezer on kohdannut urallaan niin monia käänteitä ja epäonnistumisia, että oli ilo kuulla pitkästä aikaan uutta Weezer-levyä, joka herätti muistoja MTV:n kulta-ajoista. Eihän tämä levy Blue albumin veroinen ole, eikä näitä tule vertaillakaan, mutta saman henkistä genren elvyttämisen toivoa se herättää. Tämän(kin) kertainen Tervonen testaa -osio oli nostalgiankapuinen, mutta ehkä sellainen tyyppi Tervonen on.

Weezer - Futurescope trilogy 

Tervonen testaa: Lumu -valotusmittari

Kuvaajan tärkeimmät frendit ovat kamera-assari ja valaisija. Kuvaajan tärkein työkalu on valotusmittari... ja joskus myös korvatulpat. Valotusmittareita on joka lähtöön ja nyt niitä saa jopa älypuhelimeen.

Lumu oli vuonna 2013 aloitettu Kickstarter-projekti, jonka tarkoituksena oli tuoda valotusmittari iOS- ja Android -puhelimiin. Takana on slovenialainen ryhmä kuvaajia, insinöörejä ja kuvauksen harrastajia. Rahoitus saatiin kasaan, tuote valmistui ja nyt sitä saa tilattua Lumun nettikaupasta. Tervonen tottakai klikkasi tilaa-nappia ja testaa mielellään Lumun. Tervonen osti tämänkin tuotteen omalla rahallaan, joten sponsorit kuulolla, Tervoselle saa lähettää roinaa ja vimpaimia testattavaksi. Yhteystiedot löytyvät täältä.

Lumu saapui ovelle DHL:n lähetin mukana ennätysajassa. Tilasin Lumun maanantaina klo 15  ja paketti saapui keskiviikkona klo 12.30. Vikkelää toimintaa siis.

Lumu saapui nätissä peltilaatikossa. Laatikko sisälsi itse mittarin lisäksi nahkakotelon ja kaulahihnan. Valotusmittari kiinnitetään puhelimen 3.5mm kuulokepistokkeeseen. Lumu toimii omalla sovelluksellaan, joka on ladattavissa AppStoresta. Vaihtoehtoina ovat: Lumu Photo, Lumu Video ja Lumu Pinhole. Itse, liikkuvan kuvan ammattilaisena, asensin ainoastaan Lumu Videon.

Monelle herää tässä vaiheessa kysymys: onko mittari tarkka ja vastaako se standardeja? Kollegani testasi Lumua rinta rinnan Sekonicin mittarin kanssa, eikä kuulemma heittoa ollut juurikaan. Internetin veijarit ovat myös testailleet Lumua hyvin kokemuksin ja on se uskottava: Lumu antaa samat lukemat kuin ammattilaismittarit, vaikka jossain still-kuvaaja -blogissa on moitittu, että pientä alivalotusta Lumu paikkapaikoin suosii. Sovelluksessa pystyy kalibroimaan mittarin, mutta siihen ei Tervosen skillit riitä - ainakaan vielä.

Kyllä Lumun kelpaa roikkua.

Laite on oikein näppärän kokoinen eikä vaadi pattereita. Lumu-sovelluksen käyttö on helppoa ja vaivatonta. Ainoa miinus siitä, ettei frame ratea voi muuttaa portaattomasti. Sovellus tarjoaa valmiita nopeuksia, joita voi valita pyyhkäisemällä sen sijaan, että oman haluamansa luvun voisi syöttää omaan kenttäänsä. Saa pyyhkiä aikalailla päästäkseen 25 fps:stä 100 fps:ään.. Huh! Sovelluksessa voi määrittää frame raten, suljinajan ja ISO-luvun. Myös ND-filttereille on oma säätimensä.

Lumu Video -näkymä.

Yleisesti ottaen Lumu on varsin mukava yllätys. Varsinaista kenttäkokemusta ei vielä tätä kirjoittaessa ole, mutta sitäkin innokkaampana odotan kuvauksia Lumun kanssa. Laite kulkee mukavasti mukana pienen kokonsa nähden. Käyttäjäkokemukset webissä kertovat, ettei Lumu kytkeydy puhelimiin, joissa on erikoiskuoret. Stereoplugi on ilmeisesti nafti erikoiskuorien kanssa. Tervosen slim-kuorella suojattuun iPhoneen Lumu upposi kuin puujalkavitsi merirosvoon (tässä oli aluksi härski vitsi, mutta poistin sen).

Lumua saa joko mustana tai hopeisena.

Protip: jos haluaa varjella Lumua kolhuilta, voi nahkakotelon kiinnittää roikkumaan kaulahihnasta.

Hinta: 149 €, ilmaiset postikulut.

Arvio: Hyvä peli! Kunhan vielä päivittävät ja kehittävät sovellusta.

Onks appeja? - kuvien siirtelyä

Kun Apple toi Air Drop-ominaisuuden iLaitteiden välille, unohti se täysin tietokoneen käyttäjät. Vasta iOS8:ssa ja uusimmassa OSX:ssa, Yosemitessa, oli mahdollisuus tiedostojen siirtämiseen laitteelta toiselle, Air Dropin avulla. Moni ei ole kuitenkaan asentanut iOS8:aa, eikä Yosemitea, eikä moni omista Maccia, joten kerron miten homma hoituu kätevimmin.

ImageTransfer on ilmaisohjelma, jolla voi siirtää kuvia ja videoita puhelimesta tietokoneelle, ja toisinpäin. Sovellus toimii myös tablettien ja puhelinten välillä. Laitteiden täytyy olla samassa wi-fi -verkossa. Prosessi tapahtuu taustalla, joten voit jatkaa muita puuhia samaan aikaan. Tietokoneen päässä avataan internet-selain, johon syötetään sovelluksen luoma IP-osoite. 

Kuvien ja videoiden määrälle ei ole rajoituksia. Ohjelma pakkaa puhelimesta lähtevät tiedostot ZIP-tiedostoksi, joka siirtyy lopulta tietokoneelle.

Selain-näkymä.

Mobiili-näkymä.

Pro tip: selaimeen kirjoitettu IP-osoite kannattaa tallentaa suosikkeihin, sillä osoite ei muutu. Eli aina kun siirrät kuvia, avaat suosikeista tutun sivun - ilman IP-osoitteen näpyttelemistä.

Focus Pulling Tips 10

Jakso 10 - "Prop Tips"

Versioinfo: YouTube, HD, iphone, star wars props

Vuosi saatu pian päätökseen, joten on aika myös sulkea Focus Pulling Tips talviunille. Terävöittäjät ja muut elokuvatyöntekijätkin tarvitsevat lomaa. Kymmenen jaksoa plakkarissa. Pitäkää tätä vaikka sitten juhlajaksona.

Tämänkertainen jakso ei vaadi sen enempiä pohjustuksia. Ehkä tämä oli nyt tässä? ;) Kiitos kaikille katsojille tästä vuodesta.

Kanahkan parhaat musavideot

Kanahka bros. parhaassa iässä

Tuli itseopiskeltua ja harjoiteltua kuvaamista sekä leikkaamista Kanahka-sketsisarjan parissa. Teimme aluperin sarjaa pelkästään kavereille ja sukulaisille. Hommaan tuli kuitenkin lisäintoa, kun sarja levisi netissä ja katsojat olivatkin yhtäkkiä tuntemattomia. Sarjaa tehtiin kaksi kautta vuosina 2005-2007. Sketsien lisäksi teimme myös lyhyitä musiikkivideoita, koska halusimme parodioida erilaisia musagenrejä... mikä on genre?

Toisen kauden kuvauksissa

Tässä muutama Kanahkan musiikkivideo fillistelyn vuoksi. Minulta löytyy vielä kakkoskauden DVD:eitä, jos jotakuta kiinnostaa hankkia joululahjoja pukinkonttiin. Eka kausi on loppuunmyyty. Yhteydenotot info-sivun kautta... tai kadulla. Baarikin ok, mutta tarjoa eka se drinkki.

Sirppi - Siskot, veljet ja Marx


Tommy Dash - The Hills Have eyes


DDR - Naturlich


Simple Charlotte - Good Plan


Ghettogethers - Reclaim The Streets


Tästä blogitekstistä löytyy piiloitettuna Kanahka-sketsi. Mistä on kyse? Oikein tai parhaiten vastanneiden kesken arvotaan Kanahka Toinen -DVD eli kakkoskauden DVD-julkaisu. Vastaukset alas kommentti-kenttään, jos uskallatte. Tai sitten siellä baaritiskillä... Brp!

Tervonen testaa: Juustopäät - demo (1994)

Vai rakastuiko se tyttö sittenkin punk-Kariin?

Nyt, kun lo-fi on muodissa ja hipsterit keräilevät C-kasetteja, ja syntyy Tehosekoitinta imitoivia bändejä kuten Pää kii!, Teksti-TV 666 ja Erakossa, niin on aika nostaa esiin jotain alkuperäistä siltä aikakaudelta. Sain käsiini harvinaisuuden: Juustopäiden vuonna 1994 julkaistun demon.

C-kasetti sisältää 3 biisiä: Kun tyttö rakastui punkkariin, Elämän paloja ja Kylmä tuuli. Tällä kasetilla Juustarit saivat levydiilin - pojat olivat silloin n. 16-vuotiaita.

Tervoseltahan löytyy kasettidekki, joten tämän kuunteleminen hoitui yhtä kivuttomasti, kuin Spotifyn avaaminen. Luukku auki, kasetti sisään. Tämä toimenpide herättäisi isoja tunteita ja kysymyksiä nykynuorisossa. "Lol! Yolo, mitä vit sä just teit?" tai "tsekkaa tuon äijän ämppäriä! Hullun kokoinen ämppäri."

Kuuluu mekaaninen naksahdus ja nauha alkaa pyörimään. Kauittimista kuuluu kohinaa ja pian tuttu riffi pärähtää korville - Juustopääthän ne siellä. Tämä on musiikin kuuntelua konkreettisimmillaan (heti vinyylin jälkeen). Jumalauta, ne jätkät on taittanut omilla kätösillään nämä levynkannet.

Itse demon sisältö aiheutti lähinnä hämmennystä, kuinka hyviä jätkät olivat soittamaan 1994. Stemmat ja yhteensoitto pelasivat ja muutama ysäri skedepunk-koukkukin sieltä löytyi. Kasetti oli mitoitettu juuri kolmelle biisille sopivaksi, eli puoli päättyi samantien viimeisen biisin jälkeen. Sitten vain kasetin kääntäminen ja uusiksi. On näissä kaseteissa jotain omalaatuista ja viehättävää.

Kasetit tekevät hitaasti comebackia. UG-bändeille kasetin julkaisu on jopa kikkailua päästä esille. On huhuttu, että mm. Rancid olisi julkaisemassa C-kasettia uudesta levystään. Saa nähdä... Suomen kasettiskeneä hallitsee Skeletor Tapes, joka on tuttu laadukkaista julkaisuistaan.

Onko sinulla vielä dekki tallella? Näytä dekkisi! Show your deck! Kuvat kommenttikenttään tai porntubeen.

Onks appeja? - 3D-kuvaus

Tämänkertaisessa Onks appeja? -osiossa ihmetellään uusia innovaatioita 3D-kuvauksen parissa.

Seenellä voi ottaa kolmiulotteisia kuvia. Tekniikka ei perustu 3D-laseihin vaan 3D-mallinnukseen. Homma toimii seuraavasti: paina laukaisunappia ja liikuta puhelinta hitaasti sivuttain. Sovellus skannaa kohteen ja tekee kuvasta 3D-mallin. Tämän jälkeen kolmiuloitteista kuvaa voi ihailla Seene-sovelluksessa. Kuvassa ei saa olla lasia tai muuta sovellukselle vaikeasti analysoitavaa epätarkkaa materiaalia. Paras lopputulos tulee muutenkin runsaassa valossa, joka pätee myös muuhunkin mobiilikuvaamiseen. Tervonen sanoo: ihan kiva, mutta kuva olisi kiva jakaa (muualle kuin Seeneen) interaktiivisena tiedostona. Nyt jos kuvan jakaa esim. Twitteriin, siitä tehdään GIF-animaatio tai video-tiedosto, eikä sitä pysty kääntelemään itse. Tässä oma käänneltävä testikuvani Seene-tililläni (plz subscribe and share), ja tässä sama kuva giffinä:

Onpas lompakko läskinä lukuisista blogi-sponsseista

Pro tip : Seene-kuvan voi tallentaa videoksi kameran rullaan, josta sen voi lähettää mihin haluaa. Kokeile tehdä omakuva todella läheltä, säädä syväterävyys kohdilleen niin saat melko jännän tuotoksen. Tällainen tuli (plz come to Brazil!).

Markkinoilla on myös muitakin 3D-kamera -appeja, kuten 3D Camera, mutta siihen tarvitaan 3D-lasit. Tervonen ei käytä laseja.

Loppukevennykseksi, 3D-ähkyn jälkeen, hieman pitkällä valotusajalla kikkailua. Sovellus nimeltä Penki.

Tervonen testaa: Marraskuun levyt

Uusia levyjä tuli viime kuussa melko paljon. Osaa olin odottanut jo pitkään ja osa pamahti täysin yllärinä. Löytyi myös minulle uusia, vanhoja julkaisuja. Tässä Tervosen marraskuun levytärpit:

Kovat vetäisyt:

Jarspis - Jarspis's Allstars
Tämä riihimäkeläis-hyvinkääläinen yhtye pamahti Tervosen korviin täysin tyhjistä. Olimme Lame Duckin kanssa keikalla Tampereella ja Jarspis alkoi soimaan PA:sta meidän vedon jälkeen. Oli pakko kysyä DJ:ltä, mitä helvettiä tämä on. Puhelaulua, skedepunk-riffeja ja melo-HC:tä yhdistelevä punkki kuulosti siltä kuin Paleface ja Abduktio olisivat tehneet yhteisen biisin. Napakat sanoitukset ja erilaisuus laulussa (nykyään on niin paljon tusina harkkoree tarjolla) tekivät Tervoseen vaikutuksen. Pitkäsoitolla 10 biisiä, joista parhaita: Suo, kuokka ja keskiluokka, Haistakaa paska ja Toisis.

Jarspis - Suo, kuokka ja keskiluokka

Rancid - ..Honor Is All We Know
Vanha kunnon Ränsid! Hitto nämäkin jätkät alkavat olla vanhoja. Rancidin parhaita levyjä ovat ..And Out Come The Wolves ja Let's Go!. Diskografiaan mahtuu paljon kaikenlaista, mutta tämä uusin pitkäsoitto piristi jälleen. 14 biisiä tuntuu hieman pitkältä, mutta joukosta riittää materiaalia löytämään omat suosikit. Pyörää ei keksitä uusiksi. Samaa tuttua Rancidia tämä edelleen on ja samalla tavalla Tervosen tekee mieli olutta tätä kuunnellessa.

Rancid - Collision Course 

Pettymykset:

Foo Fighters - Sonic Highways
Dave Grohl ja kumppanit ovat mielestäni kaukana kultavuosistaan. The Color And The Shape ja One By One olivat kovinta Foo Fightersiä ikinä, mutta niiden jälkeen bändi on vain lähinnä coveroinut itseään. Tämäkin albumi jää paria hyvää yritystä lukuunottamatta heikoksi esitykseksi. Aikuisrokki ei vain innosta Tervosta.

Tämä innostaa.

Lagwagon - Hang
Voi Lagwagon, minkä teit. Tai et tehnyt... Odotin tältä levyltä paljon. Pienen teaser-pätkän kuultuani odotin tarttuvia melodioita ja vihaisia kitaroita. Kuuntelin levyn, mitään ei jäänyt mieleen. Levyn nimen mukaisesti jojoon ei kuitenkaan tarvitse itseään vetää tämän levyn heikkouden takia. Ei se niin huono ole. Lagwagon ei vai tarjoa tällä kertaa mitään uutta ja mielenkiintoista.

Tässä vanhaa hyvää Lagwagonia