Tässä vaiheessa kevättä on hyvä muistella hieman opiskeluaikoja Tervosen tekemien lyhytelokuvien parissa.
Nachtessen
Lyhäri valmistui vuoden 2007 keväällä. Tarkoituksena oli osallistua Kettupäivien alle 3-minuuttisten lyhäreiden kilpasarjaan. Sen vuoden aiheena oli viettelys. Palkintoja ei tullut, mutta paras festarisaavutus oli Pekingin lyhärifestarit, jonne Tervonen matkusti edustamaan. Pääsin jopa DV-magazinen haastatteluun, koska elokuvani oli kuvattu mini-DV:lle. Kyllä sitä juttua riitti puolalaisten kollegoiden kanssa, joiden elokuvat oli kuvattu 35mm filmille. Väitin kovasti, että Suomessa mini-DV oli kovin juttu siihen aikaan. Myös IIK!-kauhufestareiden palkinto, verinen lihanuija, oli mukava tunnustus lyhärin suosiosta. Nachtessen perustui Tervosen sketsisarjan, Kanahkan, vamppyyrisketsiin, jossa kreivi illastaa sivistyneesti ihmisten tavernassa.
Passengers
Tämä oli puhtaasti Marjut Rimmisen pitämän animaatiokurssin satoa, mutta käsikirjoitettu Kettupäivien alle 3-minuuttisten kilpasarjaan. Sen vuoden (2009) aihetta en tarkkaan muista, mutta jotenkin se liittyi vierailuun... Taisi olla matkustaja, koska tämä animaatio on saatettu nimetä sen mukaan. Palkintoja ei saatu tälläkään kertaa, eikä filmi lähtenyt kiertämään maailmaa festivaaleille. Karonkassa oli hauskaa kolmistaan työryhmän kesken.
Pokayoke
Yllä olevat lyhärit olivat siis opiskeluajan irroittelua ja harjoittelua. Myös irroittelumielessä tehty Pokayoke oli vuonna 2010 valmistunut opinnäytetyö, johon pistettiin todellakin all-in. Tavoitteena oli tehdä kunnianhimoinen genre-elokuva, joka oli harvinaisempi tyylisuuntaus kouluprojekteissa. Ja kunnianhimosuus oli ylipäätänsä harvinainen ja kielletty sana tuotantokokouksissa. Kameraksi saatiin (silloin uusi) RED One, joka oli myös meidän koulussa jotain uutta ja hienoa. Mukaan haettiin paljon yhteistyökumppaneita, jotka mahdollistivat isomman budjetin lyhytelokuvan valmistumisen. Tämä olikin sitten festarihitti. Työryhmämme kiersi Eurooppaa ja parhaimmillaan meitä oli yhtäaikaa Englannissa, Saksassa ja Kiinassa. Isoja palkintoja ei irronnut erään tsekkifestarin jury awardia lukuunottamatta, mutta festivaalielämä oli se paras palkinto. Pokayoke sai taakseen eurooppalaisen levittäjän ja lopulta elokuva myytiin mm. Italian NBC Universalille. Mutta ei niitä rahoja ollu missään..
Nachtessen
Lyhäri valmistui vuoden 2007 keväällä. Tarkoituksena oli osallistua Kettupäivien alle 3-minuuttisten lyhäreiden kilpasarjaan. Sen vuoden aiheena oli viettelys. Palkintoja ei tullut, mutta paras festarisaavutus oli Pekingin lyhärifestarit, jonne Tervonen matkusti edustamaan. Pääsin jopa DV-magazinen haastatteluun, koska elokuvani oli kuvattu mini-DV:lle. Kyllä sitä juttua riitti puolalaisten kollegoiden kanssa, joiden elokuvat oli kuvattu 35mm filmille. Väitin kovasti, että Suomessa mini-DV oli kovin juttu siihen aikaan. Myös IIK!-kauhufestareiden palkinto, verinen lihanuija, oli mukava tunnustus lyhärin suosiosta. Nachtessen perustui Tervosen sketsisarjan, Kanahkan, vamppyyrisketsiin, jossa kreivi illastaa sivistyneesti ihmisten tavernassa.
 |
| Tervonen huudattaa 650 ihmistä Pekingissä. |
Tämä oli puhtaasti Marjut Rimmisen pitämän animaatiokurssin satoa, mutta käsikirjoitettu Kettupäivien alle 3-minuuttisten kilpasarjaan. Sen vuoden (2009) aihetta en tarkkaan muista, mutta jotenkin se liittyi vierailuun... Taisi olla matkustaja, koska tämä animaatio on saatettu nimetä sen mukaan. Palkintoja ei saatu tälläkään kertaa, eikä filmi lähtenyt kiertämään maailmaa festivaaleille. Karonkassa oli hauskaa kolmistaan työryhmän kesken.
Pokayoke
Yllä olevat lyhärit olivat siis opiskeluajan irroittelua ja harjoittelua. Myös irroittelumielessä tehty Pokayoke oli vuonna 2010 valmistunut opinnäytetyö, johon pistettiin todellakin all-in. Tavoitteena oli tehdä kunnianhimoinen genre-elokuva, joka oli harvinaisempi tyylisuuntaus kouluprojekteissa. Ja kunnianhimosuus oli ylipäätänsä harvinainen ja kielletty sana tuotantokokouksissa. Kameraksi saatiin (silloin uusi) RED One, joka oli myös meidän koulussa jotain uutta ja hienoa. Mukaan haettiin paljon yhteistyökumppaneita, jotka mahdollistivat isomman budjetin lyhytelokuvan valmistumisen. Tämä olikin sitten festarihitti. Työryhmämme kiersi Eurooppaa ja parhaimmillaan meitä oli yhtäaikaa Englannissa, Saksassa ja Kiinassa. Isoja palkintoja ei irronnut erään tsekkifestarin jury awardia lukuunottamatta, mutta festivaalielämä oli se paras palkinto. Pokayoke sai taakseen eurooppalaisen levittäjän ja lopulta elokuva myytiin mm. Italian NBC Universalille. Mutta ei niitä rahoja ollu missään..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti