Toinen ruokabloggaus.. Why fucking not. Tänään oli hieno kevätsää ja Tervonen sai spontaanin kutsun brunssille, joten siitä se sitten lähti. Mukana oli isompi kööri, joten street fighter -nimet tiivistetään street fighter -jenginimeen: Krazy with the K septet eli lyhyesti Kreisi seiska, koska meitä oli seitsemän (7). Vieläkö kärryillä?
Matka alkoi kävelyllä Töölönlahden ympäri. Suuntana Porthaninkadun Oiva. Kesäfiilis oli huipussaan, joten matkamusavalinnaksi päätyi Green Dayn Dookie - levy joka on kuulunut Tervosen kevät- ja kesäkauden vakiolevyihin jo 20 vuotta.
Saavuimme Oivan eteen, mutta paikka oli (yllätys, yllätys) buukattu täyteen, joten odottelimme siinä hetken loppujakin Krazy seiskan jäseniä. Homman nimihän oli se, ettei meillä ollut pöytävarausta minnekään.
Seuraava yritys oli Kolmannen linjan Sandro. Eiii mitään tsänssejä sielläkään. Täysi mahdottomuus. Tässä vaiheessa eräs ryhmän jäsenistä totesi Kallion olevan aivan liian suosittu kaupunginosa nykyään. Oivakin oli ennen rehellinen juoppojen kokoontumispaikka, mutta nyt siellä istui punapipoisia rillipäitä nauttimassa erikois-smoothieitaan ja terveys-myslejään.
Iso porukkamme oli haasteellinen. Pöydän löytäminen seitsemälle osoittautui mahdottomaksi yhtälöksi, mutta emme lannistuneet. Tervonen oli vetänyt jo esiaamiaisen kotonaan, joten pieni kävely ei haitannut. Muissa ryhmäläisissä alkoi aistimaan krapulan oireita, joten päätimme liikahtaa pikaisesti seuraavaan vaihtoehtoon.
Tokoinrannan Cafe Piritta oli avannut terassinsa, joten tämä piti käydä tsekkaamassa. Siellä sitkeimmät jo istuivatkin nauttimassa aamukahviaan täysin rentona ajattelematta huomista virtsaputkentulehdustaan. Tuoleja ei jostain syystä ollut joka pöydässä terassin puolella ja kaikki sisätilan pöydät oli tukotettu varattu-lapuilla, joten tämäkään paikka ei onnistanut.
Ryhmäläiset miettivät Pacificoa (Tervosen mielestä liian pimeä ja ahdas mesta) ja Alppitoria, jonne joku tajusi soittaakin, mutta vastaus kuului tuttuun tapaan: "tää on täynnä".
Kreisi seiskan johtaja El Maco havahtui katsoessaan Tokarin lahdelle - Juttutupa. Siellä ei brunssia ollut tarjolla, mutta sieltä saisi ruokaa ja olutta listalta.
Pienen kävelylenkin jälkeen oli mukava istahtaa Juttariin, omaan pöytään, ja tutkia runsasta ruokalistaa. Tosin tällä kertaa valinta osui melko nopeasti kohdilleen, koska neljä henkilöä seitsemästä bongasi Roudarin brekun: Juttutuvan lihapullia, bratwurst tuoremakkaraa, rapeaa pekonia, paistettu kananmuna, suolakurkkua, tuoretta tomaattia, hapankaalia, chilimajoneesia ja ranskalaisia perunoita. Ja kaikki tämä huuhdeltiin alas viikon tarjousoluella, Warsteinerilla.
Juttutupa oli oikein hyvä vaihtoehto. Tervosella ei ollut darraa, joten tällainen mättö maistui varmasti vielä enemmän vierustovereille, joiden ominaistuoksu tavatessamme oli kuin Altian rekka olisi kaatunut kundien päälle.
Ravintolan palvelu pelasi ja asiakaskunta oli sekalaista. Pöytätilaa löytyi, vaikka asiakkaita olikin sunnuntain kunniaksi saapunut paikalle. Ruoka oli juuri sitä, mitä haimme - rasvaista ja ravitsevaa. Jälkimmäisellä sanalla korostan vatsan täyttyvyyttä, en terveellisyyttä.
Ruoka saatiin pöytään melko nopeasti, vaikka kaikkia annoksia ei saatukaan yhtäaikaa. Hampurilaisia tilanneet toverit joutuivat odottamaan pidempään kuin Roudarin brekun valinneet.
Vieruspöytiä vakoilemalla Juttarista näyttäisi saavan myös hyvännäköisiä pizzojakin. Ei ole siis mahdottomuus, jos sinne joskus vielä eksyisi uudestaankin.
Pro tip: tee pöytävaraus, jos et halua kävellä ympäri kaupunkia
Matka alkoi kävelyllä Töölönlahden ympäri. Suuntana Porthaninkadun Oiva. Kesäfiilis oli huipussaan, joten matkamusavalinnaksi päätyi Green Dayn Dookie - levy joka on kuulunut Tervosen kevät- ja kesäkauden vakiolevyihin jo 20 vuotta.
Saavuimme Oivan eteen, mutta paikka oli (yllätys, yllätys) buukattu täyteen, joten odottelimme siinä hetken loppujakin Krazy seiskan jäseniä. Homman nimihän oli se, ettei meillä ollut pöytävarausta minnekään.
Seuraava yritys oli Kolmannen linjan Sandro. Eiii mitään tsänssejä sielläkään. Täysi mahdottomuus. Tässä vaiheessa eräs ryhmän jäsenistä totesi Kallion olevan aivan liian suosittu kaupunginosa nykyään. Oivakin oli ennen rehellinen juoppojen kokoontumispaikka, mutta nyt siellä istui punapipoisia rillipäitä nauttimassa erikois-smoothieitaan ja terveys-myslejään.
Iso porukkamme oli haasteellinen. Pöydän löytäminen seitsemälle osoittautui mahdottomaksi yhtälöksi, mutta emme lannistuneet. Tervonen oli vetänyt jo esiaamiaisen kotonaan, joten pieni kävely ei haitannut. Muissa ryhmäläisissä alkoi aistimaan krapulan oireita, joten päätimme liikahtaa pikaisesti seuraavaan vaihtoehtoon.
Tokoinrannan Cafe Piritta oli avannut terassinsa, joten tämä piti käydä tsekkaamassa. Siellä sitkeimmät jo istuivatkin nauttimassa aamukahviaan täysin rentona ajattelematta huomista virtsaputkentulehdustaan. Tuoleja ei jostain syystä ollut joka pöydässä terassin puolella ja kaikki sisätilan pöydät oli tukotettu varattu-lapuilla, joten tämäkään paikka ei onnistanut.
Ryhmäläiset miettivät Pacificoa (Tervosen mielestä liian pimeä ja ahdas mesta) ja Alppitoria, jonne joku tajusi soittaakin, mutta vastaus kuului tuttuun tapaan: "tää on täynnä".
Kreisi seiskan johtaja El Maco havahtui katsoessaan Tokarin lahdelle - Juttutupa. Siellä ei brunssia ollut tarjolla, mutta sieltä saisi ruokaa ja olutta listalta.
Pienen kävelylenkin jälkeen oli mukava istahtaa Juttariin, omaan pöytään, ja tutkia runsasta ruokalistaa. Tosin tällä kertaa valinta osui melko nopeasti kohdilleen, koska neljä henkilöä seitsemästä bongasi Roudarin brekun: Juttutuvan lihapullia, bratwurst tuoremakkaraa, rapeaa pekonia, paistettu kananmuna, suolakurkkua, tuoretta tomaattia, hapankaalia, chilimajoneesia ja ranskalaisia perunoita. Ja kaikki tämä huuhdeltiin alas viikon tarjousoluella, Warsteinerilla.
 |
| Kaikki, mitä kasvava nuori tarvitsee. |
Ravintolan palvelu pelasi ja asiakaskunta oli sekalaista. Pöytätilaa löytyi, vaikka asiakkaita olikin sunnuntain kunniaksi saapunut paikalle. Ruoka oli juuri sitä, mitä haimme - rasvaista ja ravitsevaa. Jälkimmäisellä sanalla korostan vatsan täyttyvyyttä, en terveellisyyttä.
Ruoka saatiin pöytään melko nopeasti, vaikka kaikkia annoksia ei saatukaan yhtäaikaa. Hampurilaisia tilanneet toverit joutuivat odottamaan pidempään kuin Roudarin brekun valinneet.
Vieruspöytiä vakoilemalla Juttarista näyttäisi saavan myös hyvännäköisiä pizzojakin. Ei ole siis mahdottomuus, jos sinne joskus vielä eksyisi uudestaankin.
Pro tip: tee pöytävaraus, jos et halua kävellä ympäri kaupunkia